Anything is possible! Chapter 13

Elena

Jähmetyin paikoilleni kun tunnistin kuka siinä seisoi.
Tommi oli muuttunut vuosien aikana. Hän näytti vanhalta, vaikka oli vasta 21-vuotias.
Hän selvästi oli humalassa.
“Mitä helvettiä sä teet täällä!?” huusin Tommille.
En tiedä mikä minuun meni, mutta aloin vaan huutamaan hänelle.
“Sä oot aiheuttanu jo tarpeeksi ongelmia nii sit sun piti vielä seurata meitä tänne!? Sun piti olla vankilassa vielä ainakin 2 vuotta ja vaikka olisit ehdonalasessa sä et pääsis toiseen maahan! Jättäisit jo Emman rauhaa. Sä oot tosi säälittävä ja…” huusin hänelle kunnes Tommi otti ranteestani kiinni.
Se sattui.
“Mulle ei puhuta noin!” Tommi huusi minulle.
“Päästä irti!” huudahdin ja voihkaisin kivusta kun Tommi puristi kovempaa.
“Hey, let her go!” Harry sanoi ja tuli lähemmäksi mutta Tommi ei päästänyt.
“Now let her go, or do I have to make you?” Harry korotti ääntään.
“Hei sä oot nyt hiljaa! Tää asia ei kuulu sulle!” Tommi huusi Harrylle.
“He don’t understand English” ,sanoin hiljaa ja silloin Tommi otti minusta toisellakin kädellä kiinni ja kysyi: “Missä Emma on?”
En pysynyt vastaamaan koska hän puristi niin kovaa, vaan huudahdin vain kivusta.
Yhtäkkiä ote heltyi ja Tommi kaatui maahan. Harry oli varmaan lyönyt häntä.
Tommi kuitenkin nousi pystyyn ja alkoi lyömään Harrya.
Muut pojat yritti saada Tommin pois Harryn kimpusta. Eleanor ja Danielle vetäisivät minut sivummalle.
Hetken päästä alkoi kuulua poliisiauton ääniä.
Liam oli saanut Tommin eroon Harrystä ja piti hänestä kiinni jotta hän ei pääse karkuun.
Juuri kun poliisiauto pysähtyi Liamin ote herpaantui Tommista ja hän juoksi karkuun.
“He has a knife” ,Liam sanoi tuskaisesti ja piti kädellään reidestään kiinni.
Poliisit lähti Tommin perään kun me muut juoksimme Liamin luokse ja soitimme ambulanssin.
“I’m so so sorry! This is all my fault! I shouldn’t shout to him…” selitin.
“No it’s not your fault” Liam sanoi.
Hetken päästä poliisit tuli takaisin mutta hei eivät olleet saaneet Tommia kiinni.
Kun ambulanssi tuli he totesivat että viilto ei ollut kauhean paha mutta hänen silti pitäisi käydä sairaalassa koska siihen pitäisi laittaa pari tikkiä.
Danielle ja Niall menivät Liamin mukaan kun me muut jäimme keskustelemaan poliisin kanssa tapahtuneesta. Selitin heille kaikki suomen tapahtumat ja että hän saattaisi olla tällä hetkellä ehdonalaisessa.
Kun poliisit oli saanut kaiken tarvittavan tiedon he lähtivät. Kukaan ei puhunut mitään.
Jossain vaiheessa huomasin että kyyneleet alkoi virrata silmistäni.
En tiedä johtuiko se twiiteistä vai äskeisestä vai siitä mitä Suomessa tapahtui.
Niin - tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Tommi oli satuttanut minua.
Hän tuli monta kertaa kysymään minulta Emmasta ennen kuin hän joutui vankilaan.
En vain kertonut siitä Emmalle tai kenellekään.
Harry tuli luokseni ja laittoi lohdullisesti kädet ympärilleni.
Hetken päästä ovi avautui ja Zaynin ja Emman nauru kuului ovelta.

Emma

“Wow! This haven’t ever happen!” Zayn sanoi kun olimme heidän talonsa ovella.
“What?” kysyin.
“That our house is quiet!” Zayn sanoi. “Always somewhere you can hear laughing, loud talking or music.” “Well, that’s weird. Let’s go in and watch what have happened!” vastasin Zaynille ja otin häntä kädestä ja johdatin hänet ovelle.
Hän avasi oven ja kun olin astumassa sisään hän sulki oven niin että jäin oven ulkopuolelle.
“Hey Zayn!” huusin. “Let me in!”
“Say the password!” hän huusi oven takaa.
“What are you doing? Let me in!” huusin, mutta hän ei vastannut.
“Okey.. Hey, now I know.. I’m a bradford bad boy, yo!”
Silloin ovi aukesi.
“Hey! I don’t even say that anymore,” Zayn sanoi.
“Oh, I know.”
“And that’s another proof that you were directioner before we met!” Zayn huudahti.
“You know, Elena was always saying that so I couldn’t escape from hearing it. But are you gonna let me in?” “I have to think about it..” Zayn sanoi.
“Okey, what ever, then I stay here,” sanoin ja lähdin kävelemään pois päin.
Ennen kuin ehdin ottamaan kaksi askelta eteenpäin Zayn otti vyötäröstäni kiinni ja nosti minut mutta kun hän oli menossa sisälle hän kompastui kynnykseen ja me kaaduttiin maahan.
Räjähdin nauruun ja hetkenpäästä Zaynkin nauroi vieressäni.
“You okey?” Zayn kysyi kun olimme hetkenpäästä hieman rauhoittuneet.
“Yeah I’m fine.” sanoin. “Well it could have gone better.” sanoin vielä.
Nousimme ylös ja kun pääsimme olohuoneeseen, siellä oli todella ankea tunnelma.
“What happened?” kysyin. “Where’s Liam, Danielle and Niall?”
“They’re… they’re in the hospital,” Louis sanoi hiljaa.
“What!?” sanoin kauhuissani. “What happened?” kysyin ja menin Elenan luokse.
Hän katsoi minua hetken ennen kuin vastasi hiljaa:
“Tommi was here…”
En pystynyt vastaamaan mitään.
Katsoin vain Elenaa ja toivoin että kaikki rupeaisi nauramaan että tämä olisi vain joku pila, tai että heräisin unesta mutta mitään ei tapahtunut.
“What… what happened?” sanoin sanottua juuri ja juuri ilman että ääneni sortui.
“He was looking for you, and he punched the knife to Liam’s leg..”
Tunsin kun kyyneleet alkoi valua silmistäni.
“But Liam’s leg is fine. It wasn’t deep cut” ,Elena lisäsi.
Se ei helpottanut yhtään.
Hän silti satutti Liamia. Tämä ei voi jatkua.
Olin aivain paniikissa enkä tiennyt mitä tekisin.
 En pystynyt enää vaan seisomaan siinä vaan lähdin yläkertaan, vierashuoneeseen jossa me Elenan kanssa nukuimme.
Kun pääsin huoneeseen istuin sängylleni enkä voinut pidättää kyyneliä enempää vaan annoin vain niitten valua. Makasin sängyssäni aika kauan ja itkin kunnes ovi avautui ja Zayn tuli sisään.
Hän tuli viereeni makaamaan.
“You okey? No.. Stupid question..” hän sanoi.
“This can’t happen again.” sanoin.
“Come here,” Zayn sanoi ja hän kietoi kätensä ympärilleni. “He’s not going to hurt you again. Ever.”
Minua alkoi hieman hävettää sillä tämä oli jo toinen kerta kun itkin hänen sylissään.
“Thanks…” sanoin hiljaa.
“For what?” Zayn kysyi.
“For everything.” “Anytime,” hän vastasi ja suuteli otsaani.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Sorry for the wait! Tälläne tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte! :)