Tätä matkaa on suunniteltu jo pitkään! Olen siis Elena ja olen 18 vuotta. Emma on paras kaverini.
Aiomme olla Lontoossa 5 päivää ja yövymme hotellissa. Sen jälkeen menemme ystävämme Jennan luokse Skotlantiin jossa hän opiskelee. Matkamme kohokohtana on One Directionin keikka, joka on keskiviikkona, eli siis yli huomenna!
Hymymme ulottuu korviin asti, kun kävelemme lentokentän käytävää pitkin.
Aivan uskomatonta että olemme täällä! Haemme äkkiä laukkumme, jotta pääsemme äkkiä pois lentokentältä sillä bussi lähtee aivan pian Lontooseen.
Pysäkki josta bussi lähtee oli aika ruuhkainen, mutta kaikki onneksi mahtuivat sisään.
Matka kestää noin tunnin ja sen aikana kerkesi tulla jo pimeää.
Saavuimme noin yhdeksän aikoihin hotellillemme. Olimme aika uuvuksissa joten menimme heti nukkumaan.
Heräsin jo seitsemän aikoihin enkä enää saanut unta.
Kävin suihkussa, puin päälle ja meikkasin.
Jossain vaiheessa Emma heräsi kun kolistelin hieman ja sanoin:
“Haittaako jos meen käymässä pienellä kävelyllä? Soitan samalla Jennalle että olemme täällä.”
“Joo käy vaan. Mä nukun vielä vähän aikaa.” Emma sanoi.
Lähdin hotellilta. Vasta nyt kun ei ollut pimeää, näki minkälaista ulkona oli.
Tähän voisi oikeasti tottuakin! Paljon kivemman näköistä kuin Suomessa.
Ajattelin lähteä katselemaan paikkoja. Hotellimme sijaitsi aivan keskustan tuntumassa.
Kaupat oli avaamassa oviaan, ja kaduilla käveli vain jokunen kiireinen ihminen. *ring* puhelimeni soi.
Jenna soitti minulle.
“Moi Jenna! Nyt me ollaan täällä! Ihan hullun jännää!” sanoin.
“Elena….” sanoi Jenna itkuisesti.
“Jenna onko joku hätänä??” vastasin huolestuneesti.
“Mun mummo kuoli…” Jenna sanoi, ja hänen äänensä sortui. Pysähdyin ja vastasin:
“Voi ei! Milloin?”
“Viime yönä.”
“Voi.. Mä oon tosi pahoillani.” vastasin surullisena.
Hänen mummonsa oli todella kiva. Joskus pieninä olimme olleet heillä monet kerrat yötä.
“Mun pitää mennä huomenna Suomeen takas joten mä oon tosi pahoillani, mutta te ette voikaan tulla tänne ku en oo kotona. Anteeks ihan kauheesti..” Jenna sanoi.
“Jenna! Ei se mitään. Me ollaan sit vaan täällä Lontoossa. Me käyään vaihtamassa lentoliput aikasemmaks. Älä huoli. Koita pärjätä!”
“Kiitos.” Jenna vastasi itkuisesti.
“Anteeks vielä kerran.”
“Hei se ei oo sun syy. Toivottavasti nähdään pian! Moikka!” vastasin.
“Moikka.” sanoi Jenna.
Kun suljin puhelimen tunsin kun silmäni kostuivat hieman ja kyynel putosi silmästäni.
Istuuduin lähimmälle penkille.
“Hey. Are you ok?” kuului pojan ääni viereltäni.
Käänsin katseeni ja näin kiharatukkaisen pojan katsovan huolestuneesti minuun.
Kesti hetken aikaa ennen kuin älysin kuka se oli. Hän oli Harry Styles, yksi one directionin jäsenistä.
Henkeni salpautui hetkeksi ja kesti hetken ennen kuin vastasin:
“yeah I’m ok.” Hän istuutui viereeni ja kysyi huolestuneesti:
“Then why you cry?”
“I just got to know that my friends grandma just died.” vastasin.
“Oh, I’m sorry.”
“thanks.” vastasin vieläkin hieman hämmästyneenä.
“I’m Harry by the way. “
“yeah I know.” vastasin hieman hymyillen. “I’m Elena.”
Katseemme kohtasi hetkeksi.
“Would you like to go for a coffee?” hän kysyi.
“I’d love to,” sanoin hieman hämmentyneenä. “I haven’t eaten breakfast yet.”
“Me neither. So shall we go to Starbucks?” hän kysyi.
“Yes. I haven’t been there before!” vastasin.
Tämä tuntui aivan unen omaiselta! En voi uskoa että törmäsin häneen ja että hän vielä alkaisi puhua minulle. Kun nousimme penkiltä hän hymyili hänen ihanaa hymyään ja jalkani meinasi pettää alta. Hymyilin hänelle takaisin ja lähdimme kävelemään kohti Starbucksia.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Noniin tässä eka osa. Tää oli tälläne vähän johdattelu jakso joten tässä ei kauheesti tapahtunu mitää mut seuraavassa osaassa sit ;) Hope you like!
