Nyt kyllä nolottaa....

Mulla ei oo mitään tietoo miten mä voisin alottaa tän postauksen.
Mun ns. unelma on ollu et jos mä alottaisin jonkun blogin tai minkä vaan missä saa äänensä kuuluviin edes jotenkin, mahdollisimman moni näkisi ja kuulisi sen.
Keksin juuri sen asian millä saisin tän "unelman" toteutettua.
Kävijämäärät alko hipoo kattoo, ja kivoja ja rakentavia palautteita alko tulee.
Sain tarinan valmiiks mikä oli tosi huippua koska yleensä aina luovutan tällasissa asioissa.
Alotin toisen tarinan, mulla oli ihan huippu idea, ja mitä mä teinkään...

Ja siitä on nyt yli vuos.

Tänä iltana mä kirjaudun tänne sisään n. puolen vuoden tauon jälkeen. Mä oon oikeesti yllättyny ja hämmästynyt!
Kävijämäärä on tuplaantunu, yhä useempi on lukenu mun tarinoita!
Oikeestaa yks anonyymin kommentti sai mut tekee tän postauksen, ja oikeesti kiitoskiitoskiitos! Se todellaki piristi mun illan. Kaikki mun lukijat on oikeesti huippuja koska te ootte jaksanu mennä mun mukana sen vuoden mitä mä kirjotin, ja nyt mua suoraan sanottuna nolottaa koska vaan jättin tän ja häivyin vähin äänin. Voi että mä olin typerä.

Okei eli selitystä miks mä vaan häippäsin.
Nyt kun alan miettii en oikeestaan ees tiiä. Muistan vaan että mulla tuli hirvee blackout enkä tienny miten jatkaa, joten sen takia se alkoi venymään ja venymään. Lopulta se veny niin että en jaksanu edes yrittää.
Sen jälkeen en uskaltanut edes kirjautua tänne sisään koska pelkäsin että olin pettänyt teidät, joten heitin tän blogin vaan mielestäni syrjään.
Siinä samalla menetin ehkä mielenkiintoni fanfictionia kohtaan. Muutenkin kirjoittaminen ei ole minulle sinäänsä nautinto. Se on oikeasti vaikeata! Enkä ole tyytyväinen ensimmäiseen tarinaani, siellä on paljon virheitä ja kun luen sitä läpi, huomaan kokoajan asioita joita olisin voinut tehdä toisin.
Tän vuoden aikana oon ehkä myös kasvanut jonkin verran. En ole enää se 16-vuotias tyttö vaan kohta 18! (en sentään henkiseltä iältäni läheskään aikuinen.. :P)

Olin aika ensimmäisten joukossa Suomessa jotka aloitti kirjoittamaan 1D fanfictionia.
Kun olin kirjoittanut jonkin aikaa huomasin että oli tullut lisää fanfictionin kirjoittajia joka oli ihan huippua!
Jatkakaa kaikki sitä mitä te teette ja paremmin kun minä!

Ja voi että mua naurattaa tää mun blogin url osoite! Oottekos huomannu tuon mahtavan kielioppivirheen: shortstorys. Se kuuluisi olla shortstories! :D En oo viittiny sitä korjata jotta kaikki löytäisi tänne vielä.

Noniin oonpas mä taas jaksanu pälättää kaikkee turhaa..
Mutta nyt se suurin kysymys: jatkanko vai enkö jatka?
Mä en voi valehdella teille. Valitettavasti mulla ei tällä hetkellä ole resursseja (oi onpas musta tullut viisas... :D) jatkaa tätä. Ei sitä tietysti voi tietää jos mulle tulisi yhtäkkiä into kirjoittaa tänne lisää! Mutta epäilen hieman. Olen etsinyt sitä intoa tän vuoden ajan ja se ei ole tullut takaisin. Mutta toivossa on hyvä elää eikä saa antaa periksi!

Okei mä oon nyt selittänyt tähän kauheen syvällisesti kaikkee ja aika kamalaa sontaa sieltä tulikin, mutta se mainpoint tässä oli että iso KIITOS kaikille jotka on tukenu mua ja jaksanu aina oottaa uutta osaa! Jatkakaa kirjoittamista ja ei sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu mutta ainakaan nyt en ole jatkamassa tänne kirjoittamista. En silti poista tätä blogia jotta pääsette tänne lukemaan ja muistelemaan menneitä ;) Minä nimittäin joskus aion :)

(ps...  nyt kun luen näitä teijän kommentteja mulle tulee surullinen olo koska te ootte niin ihania. Mulla tulee kyllä ikävä teitä...) 

Thank you! :))

Tähän tälläne väli postaus eli:

Tänään ylitty 10 000 kävijämäärä täällä mun blogissa ja haluun kittää kaikkia jotka lukenu mun tarinoita. Ihan huippua!
En tiiä minkälainen kävijämäärä yleinsä sellasilla kohtuu suosituilla blogeilla on mutta WOW tää on ihan hullua! :D ja 17. päivä tää sivu on ollu pystyssä vuoden!

Että kiitos vielä kaikille ja tästä on kiva jatkaa :))

Never stop dreaming! Chapter 5: Meeting the boys

Laura

“Mä varotan sua. En lupaa mitää et me selivitään hengissä sinne asti” ,Anna sanoi.
Tänään olisi kaikkien musiikkivideoon osallistujien kokous ja olimme menossa sinne. Anna sai auton lainaan hänen kaverinsa poikaystävältä.
“En oo paljoo ajanu englannissa koska kuten oot varmaan huomannu että tää ratti on väärällä puolella mutta ehkä me selvitään“ ,hän sanoi.
“Mä todellakin toivon koska nyt ei ois todellakaan kiva kuolla” ,sanoin.
“Aattele nyt. Noin puolentunnin päästä me nähään One Direction!” Anna huudahti.
“No niimpä! Iha outoo. Ei tunnu yhtään siltä.”
“Mä vaan toivon että Charlotte ei tuu pilaa mitään” ,Anna lisäsi.
Aivan Charlotte oli myös päässyt sinne. Minkäköhänlaisen shown hän aikoo nyt pitää. Muuta onneksi en kärsi siitä yksin.
“No niimpä…”
20 minuutin kuluttua olimme sen rakennuksen edessä jossa kokous pidettäisiin.
“Huh! Me selvittiin hengissä” ,Anna sanoi naurahtaen kun hän parkkeerasi.
Kävelimme pääoville ja siellä oli joukko paparazzeja ja myös joitain faneja. Tungimme heidän ohitseen ja saimme monta ilkeää katsetta ja kuulimme myös kun jotkut kyselvät toisiltaan ketä me olemme ja miksi menemme sisään.
Vihdoin pääsimme sisään ja astuimme isoon aulaan. Se oli todella hieno. Näki että täällä sitä rahaa tehtiin. Tiskin takana oli nainen joka tuijotti tietokone ruutuunsa. Menimme hänen luokseen ja Anna kysyi:
“Hi, Where is One Directions meeting?” Nainen katsoi meitä arvioivasti.
“What’s your names?” hän kysyi.
“Anna Gonzalez and Laura Adams” ,Anna sanoi.
Nainen näpytti jotain tietokoneelleen ja hetken päästä hänen kasvoilleen tuli ystävällisempi hymy.
“You must be the inters” ,hän sanoi. “6th floor and meeting room 5. Take the lift.”
“Thank you” ,sanoimme ja lähdimme hisseille.
Kun olimme hississä sanoin:
“One Direction täältä tullaan.” Anna naurahti.
“Todellakin!” hän sanoi.
Kun hissin ovet avautuivat astuimme ulos ja edessämme oli laattoja joissa kerrottin missä suunnassa eri huoneet oli. Seurasimme sitä missä luki meeting rooms ja pian löysimmekin huoneen numero 5.
Astuimme sisään.
Huone oli niin iso että sinne mahtuisi noin 50 henkeä. Siellä oli jo paljon ihmisiä. Charlottekin oli jo siellä ja kaksi muuta näyttivät tutuilta joten luultavasti he ovat myös työharjottelussa koulustamme.
“Mennään istumaan” ,Anna sanoi.
Menimme aika oven viereen istumaan ja olin rivin reunimmainen ja näin suoraan ovelle.
Kello oli silloin 13.55.
Kun kello oli tasan joku mies meni huoneen eteen ja hiljensi joukon.
“Hi, I’m Nigel Cooper, the director of the music video. Boys will be here any minute so we’re going to start soon” ,hän sanoi.
Ne jotka eivät vielä istuneet etsivät itselleen paikan.
Oli aika hiljaista kunnes tuttu irlantilais ääni kuului ovelta:
“Sorry we’re late but the crowd was massive out there.”
Sydämmeni pomppasi jo kurkkuun hänen äänestään ja käänsin pääni ovea kohti ja siellä hän seisoi. 1/5 One Directionista. Muut eivät olleet vielä siellä.
“Others are coming” ,Niall vielä lisäsi kävellen huoneen etuosaan ja juuri ennen kuin hän meni ohitseni hän katsoi minuun ohi mennen, ja kun hän oli ohittanut minut hän käänsi päänsä ja katsoi minua uudestaan. Sydämmeni hakkasi kovaa.
 Hetken päästä ovelta kuului ääniä ja kun käännyin katsomaan siellä he loput olivat.
Louis oli kertomassa jotain Harrylle kun he tulivat ja häntä seurasi Liam ja lopuksi tuli Zayn.
Katsoin kun he kävelivät huoneen etuosaan jossa heidän paikkansa olivat. He olivat seinän vierustalla niin että he näkivät kaikki ja kaikki näkivät heidät.
Havahdin ‘transsistani’ kun ohjaaja rupesi puhumaan.
“Now everybody’s here so lets begin! Boys have decided that this music videos song is ‘she’s not afraid‘, and ‘kiss you’ video was a success so now we’re going to take it little bit further and make it more movie like…”
Jossain vaiheessa Anna tökkäsi minua käteen ja kuiskasi minulle:
“Niall is so checking you out.”
Käännyin katsomaan Niallia ja hän katsoi minua. Käänsin katseeni nopeasti maahan ja tunsin kun puna tuli kasvoilleni.
Loppu ajan ohjaaja kertoi mitä näinä päivinä tulisi tapahtumaan ja jakoi myös hieman työtehtäviä avustajansa kanssa ihmisille.
Totta kai pojat, varsinkin Louis heitti hassuja kommentteja väliin.
“Ok, I hope I said everything” ,ohjaaja sanoi aivan lopuksi. “Boys do you have something in mind? Did I forgot to tell something?” hän vielä sanoi ja kääntyi poikiin päin.
“Inters?” ,Niall sanoi.
“Oh yeah! We have 5 inters here! Four of them are going to be acting in the video and one of them is practicing filming. We all have met the boys before so now you can meet them and chat” ,ohjaaja sanoi. “But now I guess we’re done here so see you tomorrow! And check your e-mails later today!”
Ihmiset alkoivat nousemaan tuoleiltaan ja hetken päästä melkein kaikki olikin jo lähteneet.
Me harjoittelijat mentiin lähemmäs huoneen etuosaa.
“You must be the inters!” Liam sanoi. “I think we should go somewhere else.”
Lähdimme käytävään kävelemään ja siellä Louis huudahti:
“Who’s exited!?”
Me kaikki vaan nauroimme.
“Yes, I’m really exited! It’s really nice meeting you all” ,sanoi Charlotte.
Mitä? Milloin hän on oppinut käyttäytymään kohteliaasti. Katsoimme vain Annan kanssa kummissamme toisiin.
“It’s really nice to meet you too!” Harry sanoi.
“I think we should go here” ,Liam sanoi tultuamme yhden oven taakse. Hän avasi oven ja menimme sisään. Se oli hieman pienempi huone kuin äskeinen. Se oli selvästi oleskeluhuone koska siellä oli sohvia. Istuimme sohville ja silloin Niall sanoi:
“I think you know who we are so what’s your names?”
“I’m Charlotte.” Totta kai hänen piti olla ensimmäisenä äänessä.
“I’m Nicola,” sanoi toinen jota en tiennyt ja hänen jälkeen toinen sanoi:
“Rosie.”
“I’m Anna.”
“And I’m Laura,” sanoin ja katsoin Nialliin.
Hän hymyili hieman minulle ja hymyilin hieman takaisin.
“So we’re going to tell you little bit more about the music video.” Louis sanoi.
“Do you all know the song she’s not afraid?” Liam kysyi.
“Yeah” ,me kaikki vastasimme.
“Ok good, so we have one main girl and it is….”
“tatata-TAA” Louis huusi fanfaarin väliin ja kaikki nauroi.
“It’s Anna!” Louis ja Harry huudahtivat yhtaikaa.
“Really?” Anna sanoi ihmeissään.
 Pojat vaan nyökkäsivät.
“Thanks. That‘s cool” ,Anna jatkoi.
Näin Charlotten kasvoilta että hän ei todellakaan ollut iloinen tästä mutta hän peitti sen nopeasti.
Rupesimme puhumaan kaikenlaista ja hetken ajan päästä kaikki meistä oli jo hieman rentoutunut.
Nicola ja Rosie tuntuivat myös mukavilta. Ainut asia vain että Charlotte alkoi ottaa minun hermooni. Hän oli koko ajan äänessä ja hän iha selvästi yritti flirttailla Harryn ja Zaynin kanssa.
Hei come on! Niillä on tyttöystävät! J
ossain vaiheessa keskustelumme oli siirtynyt moneen pieneen ryhmään.
Istuimme  Annan kanssa sohvalla ja jossain vaiheessa Zayn tuli istumaan Annan viereen ja sanoi:
“Hi.”
Anna jäykistyi hieman mutta rentoutui heti ja hymyili hieman.
“hi” ,hän sanoi hieman ujosti?
“You’re Anna and Laura right?”
“Yeah” ,Anna sanoi.
Yeah? Se Anna jonka  olen tuntenut tämän viikon ei kyllä koskaan ole ollut noin ujo. Hän olisi ehkä äsken voinut sanoa: ‘yeah, you remembered right’ tai ‘yeah that’s us’.
“Do you know where the toilets are?” Anna kysyi.
“Yeah, go to the hall and turn to left and they’re not far away” ,Zayn sanoi.
“Thanks” ,Anna vastasi hieman hymyillen.
Heti kun hän lähti Charlotte tuli Zaynin viereen ja rupesi juttelemaan hänelle.
Tuo ei ole oikea Charlotte. Hän ihan selvästi esittää jotain. Hänellä on ihan varmasti jotain mielessään eikä siitä varmasti seuraa hyvää.
Näin että Niall ja Liam jutteli huoneen toisessa päässä.
Keräsin rohkeuteni ja päätin mennä heidän luokseen.
“Hi” ,sanoin kun olin heidän luonaan.
“Hi, Laura” ,Niall sanoi hymyillen.
Juttelimme kaikesta mahdollisesta.
Hetken päästä kun katsoin sohvalle näin että Anna oli tullut takaisin ja jutteli Zaynin kanssa normaalisti. Outoa.
Juttelin vielä Niallin ja Liamin kanssa ja jossain vaiheessa Liam ilmoitti että heidän pitäisi lähteä johonkin haastatteluun. Sanoimme heipat ja lähdimme. Istuimme Annan kanssa autoon.
Istuimme hetken aikaa hiljaa jotta saisimme koottua ajatuksemme.
“Näiksmä just unta?” Anna kysyi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivottavasti oli hyvä :) Yritän jatkaa taas mahdollisimman pian! Saa kertoo mielipiteen. :D

Never stop dreaming! Chapter 4: Intership

Anna

Kello näytti 11.56 ja nojasin koulun käytävän seinään.
Työhaastatteluni alkaa 12.05 ja olin aivan hermona koska tämä on ensimmäinen työhaastatteluni koskaan.
En edes oikein osannut valmistautua siihen mitenkään ja sekin vaikeutti asiaa sillä en edes tiennyt minkälainen työharjoittelu se olisi. Ainut mitä tiedämme on se että se liittyy musiikkiin joten minusta tuntuu että saatamme tehdä jotain musiikkivideota. Jos saan sen paikan.
Yritin ajatella jotain muuta ja katselin ympärilleni kun ihmiset kävelivät käytävillä ja juttelivat ystävilleen. Huomasin että Laura istui käytävän toisella puolella lukemassa ja päätin mennä hänen luokseen.
“Moi” ,sanoin kun istuin hänen viereen.
“Moi”, hän vastasi.
“Onks kaikki hyvin. Näytät vähän hermostuneelta” ,hän kysyi.
“Itse asiassa mä oon aika hermostunut. Mulla on kohta työhaastattelu ja mä niin haluun saaha sen paikan mutta mulla ei oo mitään hajua mitä ton oven takana tulee tapahtuu” ,vastasin.
“Aa joo mä kuulinki niistä. Kuulemma tulee olee iso työharjottelu” ,Laura sanoi. “Itseasiassa mäki sain sieltä paikan.”
“Aijaa, siistiä!” vastasin. “Mä en oo vielä kysynykkää et mitä sä opiskelet.”
“Mä opiskelen elokuvaajaks.”
“Aijaa vähän kiva” ,vastasin ja samalla luokan ovi avautui ja sieltä tuli Charlotte.
Hänellä oli haastattelu ennen minua. Hän tuli ovelta itsevarma ja ilkikurinen hymy kasvoillaan ja kun hän meni minun ohitseni hän hieman hidasti kävely vauhtiaan ja sanoi:
“If I would be you, I wouldn’t even try. I mean you’re the last one and I’m sure that after me they won’t even bother to take you seriously.”
“Aww thanks for takeing care of me, but I think I’m going to be fine” ,vastain.
“No problem” ,Charlotte vastasi omahyväisesti. “And by the way, I recommend you to put some powder on for the camera. You don’t want to embarrass yourself for having bad acting skills and glossy face” ,Charlotte lisäsi.
“OMG!” huudahdin teatraalisesti. “What’s that on your nose?” sanoin.
Charlotten silmissä kävi paniikki ja hän heti laittoi käden nenälleen ja oli kaivamassa peiliä kun itse vaan virnistin yrittämättä nauraa.
Kuulin kun Laura tuhahti vieressäni.
Hetken päästä kun Charlotte huomasi että me olimme räjähtämäisillään nauruun hänen naamaansa muuttui vihaiseksi.
“This is not over” ,hän huudahti ja lähti.
 Me vaan Lauran kanssa räjähdettiin nauruun ja Laura sanoi naurunsa lomasta:
“Miten sä teet ton?”
Silloin opettjani Mrs. Dalthon avasi oven ja kutsui minua sisään.
“Mun pitää mennä. Nähään!” sanoin.
“Joo nähään! Onnee! Toivottavasti saat sen” ,Laura sanoi ja lähdin luokkaa kohti.

Huoneessa oli Mrs. Dalthonin lisäksi kaksi miestä ja nainen istumassa pöytien takana .
He esittäytivät ja käskivät minun mennä luokan eteen.
 Toinen miehistä meni kameran luokse ja sanoi:
“The client didn’t make it here so we have to film interwiews.”
“Okey” ,vastasin.
 Hän laittoi kameran päälle. Aluksi he kysyivät perus tietoja ja hieman näyttely taustaani. Sen jälkeen he antoivat minulle jonkun käsikirjotuksen mitä minun piti lukea. Se luultavasti ei liittynyt mitenkään siihen mitä meidän pitäisi tehdä työharjoittelussa mutta sillä vaan katsottiin näyttely taidot.
Sitten he kysyivät vielä joitain kysymyksiä ja se oli ohi. Haastattelu ei ollut niin paha kuin ajattelin.

Tanssituntien jälkeen seisoin koulun parkkipaikalla ja mietin missä ihmeessä Henriikka ja Jeremy ovat?
He lupasivat tulla hakemaan minua jo puoli tuntia sitten.
Olin juuri kaivamassa puhelintani taskusta soittaakseni Henriikalle kun Danielle pysäytti autonsa eteeni. “Need a ride?” Danielle kysyi.
“No, my friends are going to pick me up” ,vastasin.
“No I insist, I saw you here half an hour ago so I guess they aren’t coming” ,Danielle sanoi.
“Ok” ,sanoin ja hyppäsin autoon.
“Thanks.” Selitin Daniellelle reitin asunnollemme ja sen jälkeen hän sanoi:
“You are a really good dancer. How long have you danced?” “I started when I was three. I danced ballet. But when I was seven I started Jazz and when I was thirteen I started streetdance and couple of years later I tried voguing*.”
“Hey cool voguing! I’ve been in a couple of workshops and it was fun” ,Danielle sanoi.
“Yeah, and you can be all diva” , sanoin naurahtaen.
Keskustelimme niitä näitä ja jossain vainest radiosta alkoi kuulumaan One Directionin live while were young ja heti ku Liamin soolo alkoi Danielle laittoi radion pois.
En viitsinyt kysyä mitä heidän välillään oli tapahtunut sillä vastahan me tavattiin joten annoin sen olla. Saavuimme taloni pihaan.
“Thanks for the ride” ,sanoi.
“No problem, anytime.” Vaihdoimme vielä numeroita ja lähdin sisälle.

Nyt on kaksi päivää siitä kun työhaastattelu oli ja en vieläkään tiedä sainko sitä paikkaa.
Olimme Henriikan kanssa kotona ja katsoimme telkkaria.
Katsoin puhelimeeni vähä väliä jos en olisikaan kuullut että minulle olisi soitettu.
“Why they just can’t call me!” sanoin hieman epätoivoisesti.
“They’re gonna call you. I’m so sure you get that part!” Henriikka sanoi.
“I need something to eat” ,sanoin ja nousin sohvalta.
Kävelin keittiöön ja juuri kun olin avaamassa jääkaapin ovea tuttu soittoääni rupesi soimaan ja juoksin olohuoneeseen. Nostin puhelimen pöydältä ja näytössä oli joku tuntematon numero. Painoin vastaa.
“Hello?” sanoin samalla kun kävelin olohuoneessa eestaas.
”Is this Anna Gonzalez?” sanoi nais ääni.
“Yes” ,vastasin.
Henriikka oli ryhdistäytynyt sohvalla ja katsoi minun reaktioitani yrittäen saada selville mitä he sanovat.
“Hi, this is Modest Madagment and I have good news! You have been chosen one of the actors to One Directions music video…”
One Direction?? Mitä? Läpsäsin käteni suuni eteen hämmästyksestä ja katsoin Henriikkaa.
Näytin varmaan todella tyhmältä.
“…Hello?” nainen sanoi.
Olin ajatukset oli ruvennut pyörimään päässäni joten en kuunnellut loppua mitä hän sanoi.
“Yeah, sorry” ,vastasin.
“I was saying that we have a meeting tomorrow with the crue at two o’clock. I have sented you e-mail so you can check the details there.”
“Ok, thank you so much” ,sanoin.
“Congratulations! Check your e-mail. Bye.”
“Bye.”  
“I got it!” Huudahdin kun olin sulkenut puhelimen ja hypin telkkarin edessä.
“I knew it!” Henriikka huusi ja hän halasi minua ja hypimme ilosta.
Kun olimme hieman rauhoittuneet Henriikka kysyi:
“Well, who’s musicvideo it is?”
“Drum rolling” ,sanoin ja löimme pöytää kuin rumpua.
“It’s One Direction!” Huudahdin.
“What?” Henriikka sanoi innoissaan.
“I’m gonna meet One Direction and work with them…” laulelin samalla kun tein omaa voitontanssiani.

*se on siis tanssilaji

UUS OSA TULOSSA TÄNÄÄN/TÄNÄ YÖNÄ! koska tässä ei ollut yhtään poikia niin JEE seuraavassa ne tulee kunnolla! :)))

Sorry...

Näin aluks haluun pyytää anteeks ihan kauheesti koska en oo päivitelly vaikka oonki lupaillu.....
MUTTA nyt ryhdistäydyn ja rupeen huomenna lauantaina kirjottaa seuraavaa osaa.
Mulla on ollu hullusti kaikkee tässä ja aina ku on ollu vapaata ei oo vaa jaksanu.

Mutta päivityksii huomenna! Pakko tulla! Pitää vaa nyt ottaa itteeni niskasta kiinni ku mulla on nii paljon ideoita tohon tarinaan :DD

ps. one way or another soi täysii kaijuttimista vai mitä? ;D

Never stop dreaming! Chapter 3: Gloria ja Inka

Gloria

“Louis! I’m going!” huusin eteisestä.
“Wait!” hän huusi ja hetken päästä hän illmaantui ovelle ja pussasi minua nopeasti.
“You think you can go without goodbye kiss?” Louis sanoi.
Naurahdin ja sanoi:
“Ok, see you  later.”
“See you later, love!” hän huudahti kun astuin ovesta ulos.
Olin menossa Inkan, Harryn tyttöystävän kanssa shoppailemaan. Harry ja Inka kertoivat seurustelustaan vasta eilen yhdessä haastattelussa. Muutenkaan en ole nähnyt häntä kuin kaksi kertaa joten päätimme tavata yhdellä ostoskeskuksella.
Kun olin siellä, häntä ei vielä näkynyt.
Vasta kymmenen minuutin päästä sovitusta ajasta hän saapui.
“I’m so sorry that I’m late” ,hän sanoi hieman hengästyneenä. Hän haroi punaisia hiuksiaan jotka oli tuulesta menneet hieman sekaisin.
“No problem, I don’t mind” ,vastasin.
“So shall we get some coffee first?” kysyin.
“Yeah, sure.”
Tilattuamme istuimme lähimpään vapaaseen pöytään ja juttelimme vähän kaikesta.
Hetken juteltuamme Inka kysyi:
“So all I know is that you and Louis were best friends so how you got together?” Inka kysyi.
“Well, that is a really long story..” sanoin.
“We have time” ,hän vastasi.
“Ok.. So where do I start…”

Flashback

Olin katsomassa telkkaria kun ovikello soi. Kello oli jo puoli yksitoista illalla.
Kukakohan siellä tähän aikaan on?
Kävelin nopeasti ovelle ja kun avisin sen, sen takana seisoi Louis. Hänen silmänsä olivat punaiset kuin hän olisi juuri itkenyt ja hän näytti todella surkealta.
Hän yritti hieman hymyillä mutta epäonnistui täysin. Olen tuntenut hänet niin pitkään joten tiesin heti että kaikki ei ole kunnossa. Jotain todella on täytynyt tapahtua koska Louis ei itke juuri koskaan.
“What happened?” kysyin.
Louis avasi suunsa sanoakseen jotain mutta mitään ei tullut hänen suustaan vaan uudet kyyneleet alkoi tippua hänen silmistään.
Vetäisin hänet asuntooni ja kun sain oven kiinni halasin Louisia ja olimme siinä hetken.
Kun olimme seisoneet eteisessä jo hetken, erkaannuin hänestä ja sanoin:
“Let’s go to the living room and I make some tea, okey?”
“Okey” ,hän vastasi melkein kuiskaten.
Kun olin saanut teen valmiiksi, vein muin Louisille joka istui sohvalla ja tuijotti telkkaria.
“Thanks” ,hän sanoi.
“So tell me what happened” ,kysyin häneltä varovasti.
Hän joi hieman teestään ja laittoi sen pöydälle. Näin selvästi että hän yritti pidätellä kyyneleitä. Hetken päästä hän sanoi heikosti:
“Eleanor broke up with me..”
“Oh I’m so sorry” ,sanoin ja halasin häntä uudestaan.
Samalla hyvänmielen aalto kulki lävitseni mutta sen tilalle tuli heti katumus.
En mä voi olla ilonen siitä että mun paraskaveri on just eronnu ja nyt itkee. Toki minulla on jo ollut pieni ihastus Louisia kohtaan, mutta yritin tunkea kaikki nuo ajatukset sivuun.
“Do you wanna stay over?” kysyin hetken päästä. Hän vain nyökkäsi.
Menin hakemaan hänelle peiton ja tyynyn jotta hän voisi nukkua sohvalla.
Suljin telkkarin ja menin hänen luokseen.
“Now it’s time to put a baby a sleep” ,vitsailin ja ensimmäistä kertaa tänä iltana näin että hän hymyili aidosti. Laitoin peiton hänen päälleen ja annoin nopean pusun hänen otsalleen.
“Good night” ,sanoin ja lähdin huonettani kohti.
“Gloria..” Louis sanoi ennen kuin olin kerennyt huoneeseeni.
“Yeah?” kysyin.
“Stay..” hän sanoi.
Hymyilin ja menin takaisin hänen luokseen.
“Okey“ ,sanoin ja käperryin hänen viereen niin että pääni oli hänen rintansa päällä.

End of the flashback

“So you have had a crush on him many years?” Inka kysyi.
“Yeah, well I tried to push my feelings aside, but after when Louis came to my house that night, I just couldn’t keep them aside anymore. So after that there where these moments where our hands suddenly touched and electricity went through me and I quess Louis felt that too. And situations like that” ,selitin. “Aww. So cute..” Inka sanoi.

Inka

“Aww. So cute..” sanoin.
Näin kun Gloria hieman punastui ja hän yritti peittää kasvojaan vaaleilla hiuksillaan.
“Ok, so enough of me, what about you and Harry? Harry haven’t even told us how you met! I guess he told to the lads but not anybody else” ,Gloria kysyi.
“So…” aloitin.

Flashback

“I said that we should have come earlier!” sanoin ystävälleni Yasminille.
Olimme One Directionin nimmareitten jaossa läheisessä kauppakeskuskessa.
Tulimme puolituntia sitten ja tulimme hieman liian myöhään ja olimme aika jonon hännillä. Tosin takanamme oli vielä pitkä jono mutta edessämme oli vielä enemmän ihmisiä ja pojat olisivat täällä vain kaksi tuntia emmekä tiedä kerkeämmekö siihen mennessä poikien luokse.
Tämä on ensimmäinen kerta kun minä ja paraskaverini Yasmin näemme pojat ja olemme todella innoissamme.
Kun oli mennyt melkein puolitoista tuntia olimme jonon ekoina. Olimme todella innoissamme että olimme kerenneet.
Yasmin meni ensimmäisenä ja kun olin menossa hänen peräänsä, yksi miehistä jotka valvoi tapahtumaa astui eteeni.
“Sorry, time is up. Boys are leaving” ,vartija sanoi kylmällä äänellä.
“My friend just went there, can I please go?” sanoin mutta vartija ei liikahtanutkaan edestäni.
Yasmin oli vartijan toisella puolella ja sanoi:
“Please let her through, I came here with her.”
Vartija oli juuri protestoimassa mutta kuulimme jonkun sanovan:
“Let her through.” Kun vilkaisin vartijan olan yli huomasin että Harry oli sanonut sen ja katseemme kohtasi. Siinä vaiheessa sydämmeni hyppäsi kurkkuun. En tiennyt yhtään minkälaiseksi tulisin kun näkisin heidät mutta onneksi en seonnut täysin.
Vartija mietti hetken ennen kuin antoi periksi ja päästi minut sisään. Kuulin monen pettyneen tytön äänen takaani.
Yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena kun menin vuorotellen heidän luokseen.
Harry oli kolmantena ja kun olin hänen luonaan hän sanoi:
“Hello beautiful. What’s your name?”
“Inka” ,vastasin.
“That’s pretty and unique name” ,hän sanoi.
“Thanks” ,sanoin. Minulla oli varmaan tyhmä virne kasvoillani kun sanoin sen.
“It’s Finnish actually” ,lisäsin vielä.
“You’re Finnish?” Harry kysyi.
“I’m half Finnish. My dad is Brittish” ,vastasin.
“Cool” , hän vastasi.
Meillä ei ollut niin kiire pois pöydän luolta koska takaamme ei tullut ketään mutta melkein heti vartijat rupesivat hätyyttämään meitä pois.
Olimme yhtä hymyä vain koko päivän. Päätimme jäädä ostoskeskukselle koska meillä ei ollut mitään muutakaan tekemistä.
Kiersimme vaatekauppoja ja Yasmin osti jotain mutta itse en ostanut kuin yhdet korvikset. Päätimme käydä starbucksissa ostamassa kahvit mukaan ja lähtisimme Yasminille.
“This was the best day ever” ,Yasmin sanoi kun olimme kävelemässä ulos ostoskeskuksesta.
“Yeah, tell me about it!” vastasin.
Kun käännyimme yhdeltä kulmalta törmäsin johonkin ja kahvini lensi mutta onneksi ei meidän päälle.
“I’m so sorry” ,sanoin.
“That’s okey, my bad” ,hän sanoi.
Ihan varmasti tunnistin tuon äänen.
Kun käänsin pääni näin että se oli Harry. En saanut sanaa suustani.
“Inka?” hän sanoi. Kesti hetken ennen kun sain sanottua:
“Oh.. Hi.”
“I think that I have to buy you a new coffee” ,Harry sanoi.
 “Oh no that’s fine. You don’t have to.”
“I insist” ,hän sanoi.

End of the flashback

“…and after that he bought me a new coffee and I gave him my number and next day he called me and asked me for a date” ,sanoin hymyillen. "He rememberd your name!" Gloria sanoi innoissaan. Minä vain hymyilin. “But now I understand…” Gloria sanoi mietteliäästi.
“Understand what?” kysyin.
“Boys have had these jokes to Harry and nobody else understood them but know I get it” ,hän sanoi hieman nauraen.
“Oh god.. What have they talked about?” kysyin.
“Oh, don’t worry! Nothing bad. Just something about that when you met at the signing” ,hän sanoi.
“Good” ,vastasin.
Tähän menessä meidän kuppimme olivat tyhjät ja päätimme lähteä shoppailemaan.
Sen jälkeen menemme poikien kämpälle, sillä ylihuomenna heillä alkaisi taas työt. Mutta onneksi he eivät vähään aikaan lähde pois Lontoosta, joten näemme silti aika usein.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Here it is! Toivottavast toi rakenne oli selvä :D Ja ei vielä mitää jännää tapahtunu mutta nää on tälläsii vähä pakollisii juttuja että ymmärtää näitä tyyppejä sit enemmä!
Toivottavasti tykkäsitte :)

ps. tän tarinan nimi pitäis olla: How Finnish girls got the worlds biggest (hottest) boyband :DDDD (Inka on nyt tässä tarinassa puoliks suomalainen ja Gloria on 1/4 suomalainen (eli sen äiti on puoliks suomalainen). Joo meni aika vaikeeks mut halusin laittaa noin et kaikki ei tässä tarinassa oo iha täysin suomalaisia. Haha, toivottavasti ketään ei haittaa! :)

Never stop dreaming! Chapter 2: Laura

“Guess who I ran into today?” sanoi ystäväni Lily haaveilevasti.
“Your boyfriend maybe?” vastasi Ellie niinkuin ei tietäisi kenestä hän puhui.
“Dylan is not my boyfriend!” Lily huudahti.
“Who said that I was talking about Dylan?” sanoi Ellie kiusoitellen.
Lily lehahti ihan punaiseksi. Dylan on ollu Lilyn ihastus siitä asti kun astuimme ensimmäistä kertaa than kouluun.
“You’re weird,” sanoin heille.
Lily ja Ellie ovat oikeastaan ainoat kaverini tästä koulusta, mutta enempää en tarvitsisikaan. Tulimme heti hyvin juttuun kun tapasimme ensimmäistä kertaa.
Opiskelemme kaikki elokuvaajiksi, eli siis kuvaajiksi jotka kuvaavat elokuvia, tv-sarjoja, musavideoita, mainoksia ja yms.
Heti ensimmäisen viikonjälkeen muutimme yhteen yliopiston asuntolaan.
Ja siis jos jollekkin jäi epäselväks oon siis suomalainen mutta me asuttiin virossa. Mulla on olkapäille asti olevat blondit hiukset ja oon aika pitkä. Oon Lilyä ja Ellietä ainaki 10 cm pidempi.
“Class is about to start so we will see after that?” Ellie sanoi minulle.
“Yeah, see you later then!” sanoin ja lähdin omaa luokkaani kohti.
Näin ekana vuonna saimme valita enemmän valinnaisia opintoja ja minulla oli valokuvausta. Ellie ja Lily oli valinneet draamaa, mutta päätin ottaa valokuvauksen siilä näytteleminen ei oikein ollut minun juttu.
Pysyn mielummin kameran takana.
Kun kävelin ulkona viereiseen rakennukseen näin Charlotten nöyryyttämässä jotain oppilasta.
En oikeasti älyä mikä hänen ongelmansa on! Onneksi hän ei ole häirinnyt minua ja toivottavasti ei tulekkaan. Yritin ohittaa tilanteen mahdollisimman kaukaa.
Kun astuin ovista sisään päätin kaivaa jo valmiiksi valokuvauskirjani esiin ja juuri kun olin saanut sen laukustani, törmäsin johonkin ja kirjani tippui lattialle.
Kesti hetken tajuta ennen kuin älysin kehen olin törmännyt.
Hän on Anna Gonzalez.
Kaikki tietävät hänet täällä. Hän on sentään ensimmäinen joka opiskelee kahta pääainetta.
Sen huomaa että ihmiset joko pitävät hänestä tai sitten eivät. Kuten Charlotte.
Hän on selvästi mustasukkainen hänelle siitä.
Hän on selvästi ottanut elämäntyökseen että hänen elämänsä olisi helvettiä täällä, mutta Anna on kuin ei välittäisi yhtään.
Varmaan kukaan ei ole koskaan ottanut noin iisisti Charlotten uhkailujen jälkeen ja se saa hänet raivoamaan vielä enemmän.
Nauramme aina hänelle Ellien ja Lilyn kanssa.
Ja totta kai tiesin että Anna on myös suomalainen. Hän vaikuttaa todella mukavalta.
“I’m so sorry” ,hän sanoi ja nosti kirjani.
Minulta kesti hetki ennen kun sain sanottua hänelle:
“Don’t worry, no problem.”
“Good, I’m Anna” ,hän sanoi. Meinasin sanoa: I know, mutta se olisi todella outoa joten vastasin vain: “Laura.”
“Well, have a nice day!” hän sanoi hymyillen ja ennen kuin kerkesin sanoa mitään, hän oli jo lähtenyt.
Hän tosiaan oli todella mukava.
Jatkoin matkaani luokkaani.
Tämä oli ensimmäinen tunti joten opettelimme perusasioita kamerasta.
Sain joululahjaksi uuden järjestelmäkameran.
Kun tulin takaisin kotoa, Ellie, Lily ja minä vaan otimme melkein tuhat kuvaa yhtenä päivänä.
Olen kuvaillut jo aika pitkään joten nämä asiat joita meille opettiin oli jo tuttuja minulle. Seuraavalla tunnilla pääsisimme sitten ensimmäisen tehtävän pariin.

“So how was your classes?” Lily kysyi ruokatauolla.
Päätimme mennä sturbucksiin näin lomanjälkeen.
“It was peace of cake! I knew almost everything already” ,sanoin.
“Nerd” ,Ellie sanoi.
“Hey! I have photographed since I was about 10 years old so it would have been embarrassing if I wouldn’t have know about them” ,sanoin.
Tilasimme mitä halusimme ja istuimme vakiopöytäämme joka oli ikkunan vieressä. Lily vaan puhui Dylanista koko ajan. Meidän pitäisi oikeasti Ellien kanssa keksiä keino jotta he saataisiin yhteen. Lily ei muuten ole ujo mutta poikien kanssa se on avian eri asia ja varsinkin jos hän on ihastunut.

Seuraava tunti meni myös aika nopeasti. Juuri kun olin lähdössä luokasta opettajamme sanoi:
“Laura! I have something to say to you.”
“We wait you outside” ,Lily sanoi.
“Okey” ,sanoin ja menin opettajamme luokse joka istui pöytänsä takana.
“Our drama class have interships next week and this year they got really big one and I got one too for one of my students and I think I could give it to you. So what do you say?” hän sanoi.
“Really? Yeah that would be cool. What it is?” kysyin.
“Yeah that’s the thing, Mrs. Dalthon, drama teacher made me promes that I won’t tell you. It’s something about that rumors won’t begin to speard..” hän sanoi.
Se todellakin täytyi olla joku iso juttu jos sitä ei voinut vielä tässä vaiheessa kertoa.
“So you’re in?” hän vielä kysyi.
“Yeah, sure” ,sanoin innoissani.
“But please, don’t tell many people about this” ,hän lisäsi.
“Okey, I won’t” ,sanoin ja lähdin.
“So, what he had to say?” Ellie kysyi kun olin mennyt käytävään. He selvästi huomasivat leveän hymyn kasvoillani.
“I tell you at home” ,sanoin ja lähdin asuntoamme kohti.

“Now tell me!” Ellie sanoi kun vihdoin laitoin oven kiinni ja olimme asunnollamme.
He olivat koko matkan yrittänyt saada tietoa minusta irti mutta niinkuin sanoin opettajallemme että en paljastaisi sitä monelle ihmiselle ja halusin olla varma että kukaan muu ulkopuolinen ei varmasti sitä kuulisi.
“Okey, but you have to promise that you won’t tell anybody!”  sanoin.
He vain nyökkäsivät ja vaativat minua jatkamaan.
“Don’t get jealous, but I GET AN INTERSHIP!” huudahdin iloisena.
Ellie ja Lily näyttivät yllättyneeltä.
“Where? That’s not fair” ,Ellie sanoi.
“Little bit respect to Laura, Ellie!” Lily sanoi Ellielle. “And yeah, where?” hän vielä lisäsi.
“I don’t know. Mr. Johnson won’t tell me. He just said that it was for drama class but he got one for somebody from his class and he chose me, and it was something about rumors..” sanoin.
“It must be some celebrity!” Lily huuhahti.
“Omg, now it’s even more unfair” ,Ellie sanoi. “But don’t get me wrong, I’m happy for you” ,Ellie vielä lisäsi. “Who would it be?” Lily sanoi innoissaan. “He or she have to be really popular because they won’t tell anything about the intership” ,Lily pohti.
“Or them” ,Ellie sanoi ja katsoi Lilya hetken ja sitten he molemmat kääntyivät katsomaan minua virne naamallansa.
“It would be One Direction!” Lily sanoi.
“And then you would get that Niall boy! I know you have celebrity cruch on him” ,Ellie kiusoitteli ja liikutteli kulmakarvojaan ylös alas outo virne naamallaan.
“Yeah, in my dreams” ,sanoin.
“Now before this goes overboard, I’m going to library! See you later!” sanoin.

Kuljin kirjaston käytävillä ja silmäilin hyllyjä jos näkyisi jotain kivoja kirjoja.
Pretty Little Liars.
Se oli hyvä tv-sarja joten päätin ottaa sarjan ensimmäisen kirjan.
Jatkoin hyllyjen silmäilyä ja hetken päästä joku sanoi:
“Laura?” käännyin ja se oli Anna.
“Oh, Hi” ,sanoin.
Hänellä oli myös pari kirjaa kädessä ja päälimmäisenä oli valehtelevien viettelijöiden kakkos kirja.
“Good choise” ,hän sanoi.
“Niimpä” ,sanoin ja hänelle tuli yllättynyt ilme kasvoille.
“You’re… siis säki oot suomalainen?” hän sanoi nauraen.
“Joo nii oon, ja näköjään sulla jääny englanti vähän päälle” ,naurahdin.
“Joo se jää nii helposti ja varsinki ku mun paraskaveri joka on myös mun kämppis täällä, nii me sovitti et me puhutaa englannissa vaa englantia” ,hän sanoi ja rupesi katselemaan hyllyjä etsien kirjoja.
“SÄ varmaa tykkäät lukee?” kysyin hetken päästä.
“Siis joo! Tää on nii parasta ku suomessa oli nii pieni hyllyt missä oli kirjoja englanniks. Yhtenä kesänä mä rupesin lukee netistä kaikkee englanniks ja sit ku yritin suomeks lukee nii vähän se tuntu tönkältä” ,hän sanoi. “Ja täällä todellaki on mistä valita!”
Juttelimme vielä kaikesta randomista kunnes hänen piti lähteä.
Minun olisi kauheasti tehnyt mieli kysyä häneltä siitä työharjottelusta koska hän oli draama luokalla, mutta en viitsinyt.
Olisi kiva jos hän olisi siellä jotta tietäisi ainakin jonkun sieltä. Ja todellakin toivon että Charlotte ei tule pääsemään sinne.
Kuka tahansa julkkis siellä onkaan, hän alkaa varmasti heti levittämään itsesestään jotain juoruja jotta hänen “maine” kasvaisi, mutta siitä ei seuraisi muuta kun huonoja asioita koska varmasti joku muukin joutuisi osalliseksi siihen.
Kun lähdin kirjastosta oli alkanut sataa.
Onneksi kannoin aina sateen varjoa mukana. Englannissa ei koskaan tiiä millon alkaa sataa.
Odotan todella innoissani ensi viikkoa! Kukakoha se voisi olla?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JEEE! TOI MUSAVIDEO TULI! Ihan paras :PPP <3 Ja hahahah, did you see that kiss Zayn gave to Harry :PPPP Oli pakko laittaa toi tähän ku se tuli tänää :D (en saanu sitä sillee isoks -.- kesti muutenki hullun kauan ettii se :D)

Ja kuten huomasitte että ei poikia vielä tässäkään osassa mutta älkää huoliko! Ne tulee ens osassa :)))

Toivottavasti tykkäsitte :)

Ja tuun vaihtaa tän tarinan nimen kuhan keksin sen! :D