Anything is Possible! Chapter 16

Emma 

Heräsin aamulla ja olin nukkunut erittäin hyvin mitä olisi voinut kuvitella.
Zayn nukkui vielä sikeästi.
Katselin hänen kasvojaan.
Hänen ihonsa oli silkin sileä, mutta hänellä oli pieni sänki ja hänen ripsensä olivat pitkät ja tuuheat.
"Wake up Zaynie" ,sanoin samalla kun sivelin hänen poskeaan.
Hänen silmänsä värähti hieman mutta muuten hän ei liikkunut.
Katselin hänen kasvojaan.
"I know you're staring at me" ,Zayn sanoi yhtäkkiä.
"And you supposed to be sleeping" ,sanoin naurahtaen ja silloin hän avasi silmänsä. Nuo kauniit silmät joita voisin katsoa vaikka koko päivän, mutta hän sulki ne uudestaan.
"Hey! It's not sleeping time anymore!" sanoin.
"But you said that I supposed to be sleeping" ,Zayn sanoi. "And I know that you like to watch me" ,hän sanoi vielä lisäsi virnistäen ja avasi silmänsä.
"But now I'm going to bathroom" ,sanoin mutta en kerennyt edes nousta kun Zayn otti vyötäröstäni kiinnu ja käänsi minut ympäri niin että kasvomme oli vain parin sentin päästä toisistaan. "No good morning kiss?" Zayn kysyi muka loukkaantuneena.
Hymyilin hänelle ja suutelin hänen poskeaan.
Vetäydyin ilkikurinen hymy huulillani.
Käännyin lähteäkseni vessaan mutta Zayn otti uudestaan minua vyötäröstä kiinni, käänsi minut ympäri mutta tällä keralla hän panoi huulensa huulilleni ja perhoset alkoivat lennellä vatsassani.
Kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille ja hän kierähti niin että hän oli päälläni.
Hetken kuluttua vetäydimme ja hän katsoi minua silmiin. Hän siveli poskeani ja hetken kuluttua hän antoi vielä nopean suukon suulleni.
"I think my 'good morning kiss' was better than yours" ,Zayn sanoi.
Silloin painoin huuleni hänen huulilleen ja annoin kaikki tunteeni virrata sen mukana. Hetken kuluttua vetäydyin pois ja sanoin:
"I'm not sure about that."

Kun olin käynyt suihkussa ja pessyt hampaat lähdin vessasta.
Kun avasin oven huomasin että käytävän pääty ikkuna oli auki.
Menin ikkunan luokse ja kun katsoin siitä ulos, näin että siinä oli katto ja Harry ja Elena nukkui siellä.
Juoksin Louisin huoneeseen.
Eleanor ei näköjään ollut jäänyt yöksi koska hän oli siellä yksin.
Hyppäsin hänen päälleen kun hän nukkui ja huusin:
"Wake up sleepingbeaty! I need my parter in crime!" huusin ja vetäisin peiton hänen päältään.
"Emma what are you doing? It's eight a clock!" Louis valitti.
"We have a mission to accomplish" ,sanoin mysteerisesti hänelle ja se sai jo hänen mielenkiinonsa esiin.
"Okey, you win, what it is?"
"Dress up quickly and I show you."
Louis nousi sängystä ja laittoi äkkiä jotain päällensä ja lähdimme.
Käytävällä Zayn tuli vastaan ja katsoi meitä ihmettelevästi. Virnistin vain hänelle ja jatkoimme matkaa.
Kun olimme ikkunan luona näytin Louisille että pitää olla hiljaa ja osoitin katolle.
"Aww, cute.." Louis kuiskasi. "First we have to take a picture." Hän kavoi puhelimensa esille ja otti kuvan.
"Okey, come here" ,Louis sanoi ja kiipesi katolle.
Juuri kun olin kiipeämässä takaani kuului:
"What are you doing?"
"Shhh..." ,sanoimme yhtä aikaa Louisin kanssa Zaynille. Olimme aivan paikoillamme ja katsoimme heräisivätkö Harry ja Elena mutta he eivät heränneet.
Hetken kuluttua Louisin naamalle kaartui ilkikurinen ilme.
"Zayn, get a pencil!" Louis kuiskasi.
Zayn katsoi Louisia hetken mutta ei sanonut mitään vaan lähti hakemaan. Hetken kuluttua Zayn saapui kahden mustan tussin kanssa. Louis otti ne ja ojensi toisen minulle. Hän kertoi suunnitelmansa minulle ja teimme sen.
"Okey, get the others" ,sanoin Louisille ja hän lähti hakemaan muita alakerrasta.
Hetken kuluttua Louis tuli Liamin ja Niallin kanssa jotka olivat hieman hämillään. Kun he pääsivät katolle ja näkivät Harryn ja Elenan he älysivät. Istuimme heidän ympärilleen ja Louis laski kolmeen ja me huusimme: "Good morning!"
Harry ja Elena säpsähtivät hieman ja eivät aluksi älynneet mitä tapahtui. Hetken päästä he katsoivat toisiinsa ja heidän ilmeensä olivat näkemisen arvoiset. Yritimme pitää naurua. "Why there's reading on your head: I love Harry...?" Harry sanoi. "I could ask same to you" ,Elena sanoi. Silloin Harryn käsi lensi hänen naamalleen ja hän käntyi meihin päin.
"LOUIS!" hän huusi.
"Hey, it wasn't me! It was Emma!" hän huusi vastaan.
"What? You betrayed me!"  huusin takaisin.
"Okey, I think we should both run!" Louis sanoi ja vetäisi minua kädestä ja lähdimme sisälle. Lähdimme juosten alakertaan ja hetken kuluttua Emma ja Harry tuli perässä. "Zayn! Save me!" huusin dramaattisesti ja ylhäältä kuului:
"Zaynester is coming!"
Elena ja Harry oli ottanut tyynyt avukseen ja löi meitä niillä ja juuri kun Harry oli lyömässä minua Zayn tuli väliin ja sai iskun puolestani.
"You better not touch my girlfriend or it will turn personal", Zayn sanoi Harrylle.
"My hero!" huudahdin dramaattisesti ja Zayn nosti minut ja kantoi keittiöön.
"You know it's second time you save me" ,sanoin vieläkin hänen sylissään.
"I will always save a pretty girl like you" ,Zayn sanoi ja suuteli minua.
"Get a room. I'm trying to eat here" , Niall sanoi pöydän äärestä mutta Zayn ei ollut kuulevinaan eikä vetäytynyt pois. Kun hän vetäytyi hän laski minut maahan. Hetken kuluttua myös Louis ja Liam tuli keittiöön ja rupesimme syömään. Myöhemmin myös Harry ja Elena tuli ja he olivat saaneet piirrustukset naamastaan pois. Söimme aamupalaa ja juttelimme randomeista asioista kunnes puhelimeni soi. Kaivoin sen taskustani ja katsoin kuka soittaa.
"It's my mom" , sanoin ja nousin pöydästä ja lähdin eteiseen.
"Moi, mitäs kuuluu?" vastasin.
"No terve Emma! Onko ollu hauska?"
"Joo on ollu! Kerron sitte ku tullaan takas enemmä. Mutta he tää on aika kallista joten sulla oli varmaa jotain asiaa" ,kysyin.
"Joo nii on!" äitini sanoi innoissaan. "Sä et kyllä ikinä arvaa!"
"No?" sanoin ihmetellen.
"Sä pääsit sinne Lontooseen opiskelemaan!!" hän huudahti.
Mitä? Mä pääsin!? Täähä oli mahtavaa! Juoksin keittiöön ja huudahdin Elenalle:
"Mä pääsin sinne yliopistoon!" Elena kaivoi kännykkänsä taskustaan. Hänkin aikoi varmaan soittaa suomeen ja kysyä pääsikö hän.
"Jee!" huusin vielä puhelimeen. "Ihan mahtavaa!"
"Nii on! Mutta nähää sitte sunnuntai iltana! Moikka!" äitini sanoi.
"Moikka!"
Menin takaisin keittiöön iloisena.
"I'm so happy!" huudahdin!
"What happened?" Zayn kysyi.
"Well Zayn knows that me and Elena applied at the Univercity witch is here in London and I was accepted!" sanoin iloisena.
"Really?" Zayn sanoi myös innoissaan.
"Yeah really!"
"That's wonderful!" Zayn huudahti ja halasi minua.
Hetken kuluttua Elena tuli takaisin huoneeseen. Kaikki hiljeni.
"So what they said?" kysyin.
"Well..." Elena sanoi hieman surullisesti. "..I wasn't accepted."
"What?" kysyin hämillään.
"Like I said, I wasn't accpted."
Huone oli aivan hiljainen kunnes Elena huusi:
"Of course I was accepted, you silly!"
"I hate you!" huudahdin ja juoksin hänen luokseen ja halasin häntä ja hypimme ja huusimme:
"We're gonna move to London!"

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

En tiiä oliko hyvä ku tein tän aika myöhää mut toivottavasti tykkäsitte! :D

Anything is Possible! Chapter 15

Varoitus! Tässä tää alku saattaa olla herkemmille vähän pelottava! (Ei se musta ollu mutta laitoin nyt tähän ihan varuilta.)

Elena

Istuin pimeässä.
En muista miten sinne jouduin.
Siellä oli aivan hiljaista enkä nähnyt edes omaa kättäni vaikka kuinka läheltä katsoin.
Vaikka ei tapahtunut mitään siellä oli outo tunnelma.
Siellä oli hieman kuuma, mutta silti tuli kylmiä väreitä. Aivan kuin siellä olisi liikkunut joku, ei ihminen tai muukaan aineellinen olento, vaan kuin aave tai... en osaa sanoa.
Sydämmeni hakkasi niin kovaa että tuntui että se olisi lähtenyt lentoon.
Vaikka mitään ei tapahtunut minua pelotti.
Aivan kuin joku katsoisi minua ja odottaisi että kangistuisin pelosta että se pääsisi kiduttamaan minua, mutta siinä vain istuin ja odotin kuoleman partaalla että jotain tapahtuisi.
Kylmä ilma alkoi virrata huoneessa.
Yhtäkkiä se alkoi pyöriä kovempaa ja kovempaa ympärilläni kuin pyörremyrsky.
Aistin että se ei ollut tavallista ilmaa, vaan jotain todella outoa.
Siitä ei kuulunut mitään ääntä vaan se vain pyöri.
Yhtäkkiä, kuin tikari, se osui minuun ja se ei männyt läpini, vaan se jäi sisälleni ja se sattui koko kehossani.
Yhtäkkiä edessäni alkoi näkyä valoa. En tiedä mistä se tuli.
"Elena..." joku kuiskasi.
Henki sisälläni alkoi saada otteen minusta.
"Elena" ,kuului hieman kovempaa.
Valo alkoi suurenemaan ja arvelin että joku huusi minua sieltä valosta.
Yhtäkkiä tuntui kun sisälläni olisi räjätänyt ja kuin silmänräpäyksessä kaikki hävisi ja avasin silmäni ja tärisin.
"Hyi, hyi, hyi..." kuiskasin ja nousin seisomaan ja kävelin huoneessa ees taas.
"Elena, what happened?"
Säpsähdin äänestä ja silloin vasta älysin että olin Harryn huoneessa ja kaikki oli unta.
Yritin saada tuon oudon olon pois mikä unesta jäi.
Harry tuli luokseni ja näytti todella huolestuneelta.
"Was it a bad dream?"
Nyökkäsin vain ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Se rauhoitti minua hieman.
Vetäydyin Harryn otteesta ja katsoin kelloa. Se oli vasta kolme yöllä. En varmasti saisi enää unta.
"I need some fresh air", sanoin.
Otin hupparin mukaan ja menin käytävän ikkunasta katolle jonka Harry oli näyttänyt minulle yhtenä iltana.
Ulkona ei ollut kauhean kylmä sillä olihan kesä, ja onneksi ei satanut vaan oli kirkas taivas että jokunen tähti näkyi. Pieni tuulen vire kävi joka selkeytti ajatukseni.
Kun olin vähän aikaa istunut katolla, Harry tuli ikkunasta ja hänen kasvoillaan oli vieläkin huolestunut ilme. Hänellä oli mukanaan viltti. Hymyili hänelle hieman ja se hälvensi hieman huolestuneisuutta hänen kasvoiltaan.
Hän laittoi viltin ympärillemme ja keitoi toisen kätensä ympärilleni.
"You okey?" Harry kysyi.
"Yeah.. It just shocked me little bit. You know, last time I saw bad dream I was nine years old."
Harry kietoi molemmat kätensä ympärilleni ja makasimme katolla hiljaa ja katsoimme tähtiä.
Aivain yhtäkkiä Harry rupesi laulamaan:
"You got that smile, that only heaven can make,
I'll pray to God everyday, that you keep that smile."
Tunnistin että kappale on Chris Brownin ja Justin Bieberin Next to you.
Hymyilin Harrylle ja hän jatkoi:
"You are my dream, there's not a thing I won't do,
I'll give my life up for you, 'Cause you are my dream.
And baby everything that I have is yours,
You will never go cold or hungry,
I'll be there when you're insecure, let you know that you're always lovelly,
Girl, cause you are, the only thing that I got right now..."
Hän katsoi koko biiin ajan minua silmiin ja kun hän lopetti en pystynyt muuta kuin hymyilemään.
Kukaan ei ollut ennen laulanut minulle.
Katsoimme vielä hetken hiljaisuudessa toisiamme kunnes rikoin hiljaisuuden.
"I didn't know that you listen Chris Brown and Justin Bieber", sanoin.
"Well, you know Niall. He always listens Justin Bieber so it's quite hard to not to hear Justin's songs" ,Harry sanoi.
"Admit it! I know you're huge Justin Bieber fan!"
Harry katsoi kadulle silmät suurina.
"No way! Look, Justin Bieber!" hän sanoi ja osoitti kadulle.
"What?" sanoin ja käänsin katseeni kadulle mutta siellä ei ollut ketään.
Harry repesi nauramaan.
"You really thought he was there?" Harry kysyi nauraen.
"Oh, shut up! Of course not, and it's half past three in the morning!"
Harrylla kesti hetken ennen kuin hän rauhoittui.
"Have you ever saw a shooting star?" kysyin hetken kuluttua.
"No" ,Harry vastasi.
"Me neither" ,vastasin. "I've just thought does they look like same, like in movies.
It would be so cool see the northern lights too. You can sometimes see them in Finland but I never have..." selitin kunnes Harry käänsi pääni kädellään niin että katsoin häneen.
Perhoset tuli vatsaani.
Hän vain katsoi minua ja sanoi:
"You are beautiful."
Tunsin kun poskiani alkoi kuumottaa ja käänsin katseeni maahan.
Harry laittoi kätensä leukani alle ja noste että katsoisin häneen.
"You really are" ,hän sanoi. "Always remember that."
Hymyilin hänelle ja hän hymyili takaisin.
Nostin käteni hänen kasvoilleen ja otin yhden hänen kiharoistaan joka oli karannut hänen kasvoilleen.
Haroin hetken hänen ihanan pehmeitä kiharoita.
Hänkin laittoi kätensä poskelleni ja laittoi hiukseni korvani taakse.
Hän tuli lähemmäs ja kun hän oli aivan lähellä huulemme kohtasivat.
Hänen kätensä laskeutui vyötärölleni ja hänen kosketuksensa toi pienen sähkövirran kehooni.
Hetken päästä vetäydyimme.
"I'm so lucky I met you."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vihdoin! Nyt ku en oo päivitelly noin kuukauteen, nii siks en mee tänää nukkumaan ennen kun oon saanu tehtyä loppuun seuraavanki osan! :DD Toivottavasti tykkäsitte tästä :)

Anything is Possible! Chapter 14

Harry
Maanantai aamu

Istuimme keittiössä Elenan kanssa syömässä aamupalaa.
Muut eivät olleet vielä heränneet.
Elena oli aivan hiljaa. Eilisen jälkeen hän oli ruvennut käyttäytymään oudosti, kuin hänen mieltään olisi painanut joku.
Pitkän hiljaisuuden jäkeen kysyin:
“Hey, is everything alright? You look worried.”
“Yeah, I’m fine,” hän vastasi.
Näin silti ettei näin ollut. En kerennyt kysellä enempää koska Emma ja Zayn tuli keittiöön.
Tunnelma oli kurja ja olimme vain hiljaa.
Aloin olla hieman huolestunut Elenasta joten kysyin häneltä uudestaan:
“Are you sure you’re ok? I can see that something bothers you.”
“When I say I’m fine, I’m fine!” hän huudahti ja lähti juoksien yläkertaan.
Ennen kuin Emma ja Zayn kerkesi sanoa mitään juoksin hänen perässään yläkertaan ja löysin Elenan kävelemässä edestakaisin vierashuoneessa.
Kun menin hieman lähemmäs, näin että hänellä oli valunut pari kyyneltä.
Menin hänen luokseen sanomatta mitään ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
Annoin hänen itkeä rintaani vasten ja hetken kuluttua kun hän oli hieman rauhoittunut sanoin hänelle:
“You know, you can tell me everything.”
Hän oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi:
“If I tell you, you think I’m silly.”
“No, I don’t. So what it is?”
“It’s the fans…” hän huokaisi ennen kuin jatkoi: “I just can’t stand the hate they sent me.”
“They’re just jelous. Don’t believe what they say.”
“Yeah, I know, but I’m not like Emma, strong and don't bother what other people think about you. I don’t know can I take this anymore…”
Katsoin vain häntä ja päässäni pyöri monet ajatukset.
“So… are you gonna break up with me?” kysyin varovasti ja toivoen että hän sanoo ei.
“No! no!” hän huudahti.
Huokaisin helpotuksesta sillä en tiedä mitä tekisin jos hän lähtisi.
“I’m not going to do that. I just don’t know what what to do…” hän jatkoi.
“Hey always remember that you have me, Emma and the others. We’ll always be your side, no matter what happens. Don’t listen to them. You’re the most beautiful girl I have ever seen.”
Hänen huulensa kaartui pieneen hymyyn ja hän käänsi katseensa maahan.
“Promise me, you always remember that,” sanoin ja laitoin käteni hänen leukansa alle jotta hän katsoisi minuun.
“I promise,” hän kuiskasi.
Painoin huuleni hänen huulilleen ja hänen kätensä kietoutui kaulani ympärille.
Suutelimme hetken aikaa kunes erkaannuimme toisistamme.
“Sorry for yelling at you earlier.”
“Don’t worry abot that,” vastasin ja hän painoi vielä huulensa huulilleni. Kun hän erkaantui hän rupesi kaivamaan laukkuaan.
“What are you doing?” kysyin.
“I’m going for a walk. I have to clear my thoughs.”
“I can come with you if you want,” tarjouduin mutta hän vastasi:
“If you don’t mind , I go by myself..”
“Okey, but don’t be long.”
Annoin hänen vaihtaa vaatteet rauhassa ja menin takaisin keittiöön ja otin puhelimeni pöydältä ja twiittasin. Hetken kuluttua ulkoovi pamahti ja tiesin että Elena lähti.
Emma tuli keittiöön ja kysyi:
“Where Elena went?”
“She went for a walk,” vastasin.
“I’m going with her,” hän sanoi ja ennen kuin kerkesin sanoa mitään hän olikin jo ulkona.

Emma

“She went for a walk,” Harry vastasi.
“I’m going with her”, sanoin ja juoksin pihalle. Hän ei ole voinut keretä kauas ja minulla oli hänelle asiaa. Pihassa näin Zaynin joka oli hakemassa postia.
“Where are yo going?”hän kysyi.
“To find Elena. Did you see witch way she went?”
“She went to the left. But are you sure you should go alone?”
“Okey, thanks. And don’t worry, I don’t be over half an hour and I call you if something happens.”
“Okey, be careful!” hän vastasi ja antoi nopean suudelman ja lähdin Elenan perään.
Kävelin noin kymmenen minuuttia enkä nähnyt jälkeäkään Elenasta. Soitin hänelle mutta hän ei vastannut. Hän oli varmaan unohtanut ottaa puhelimensa mukaan.
Käännyin takaisin päin ja jäin istumaan matkan varrella olevaan puistoon.
Kun heräsin aamulla oloni oli todella kurja mutta se että minulla oli Zayn rauhoitti minua.
Yritin työntää kurjan olon ja Tommin pois mielestäni, ja aika hyvin onnistuinkin siinä.
Kun 25 minuuttia oli kulunut, ajattelin lähteä takaisin päin. Nousin ylös ja kun olin kerennyt ottaa kaksi askelta, jähmetyin paikoilleni kun kuulin erittäin tutun äänen:
“Minnes sitä ollaan menossa?”
En vastannut mitään, vaan lähdin juoksu askelin poispäin ja kaivoin puhelimeni taskusta jotta voisin soittaa Zaynille.
Juuri kun painoin soita nappia joku otti kädestäni kiinni ja käänsi minut ympäri ja samalla puhelimeni tippui maahan.
“Hei mihin sulla on kiire? Mulla on ollu sua ikävä,” Tommi sanoi ja tuli aivan kiinni minuun.
Yritin irrottautua hänen otteestaan mutta hän oli liian vahva.
“Päästä irti!” huusin, mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia häntä vastaan.
Yhtäkkiä rupesi kuulumaan vaimeaa huutoa. Se kuullosti aivan Zaynilta.
Sitten älysin että se kuului maassa olevasta puhelimestani.
Kun Tommikin älysi tämän, hän otti sen äkkiä maasta ja rupesin huutamaan:
“Zayn! Zayn! Help!” jotta hän kuulisi minut ennen kuin Tommi sulkisi puhelimen.
Tommi oli hetken paikoillaan, kuin miettien mitä nyt tekisi ja yhtäkkiä hän alkaa raahaamaan minua tietä pitkin.
Yritän vastustella mutta siitä ei ole mitään apua.
Saavuimme valkoisen pakettiauton luokse ja juuri kun Tommi on työntämässä minua sisään autoon alkaa kuulua huutoa.
Zayn on juoksemassa tännepäin ja vähän hänen perässään Elena.
“Zayn!” huudan takaisin.
Tommi saa minut juuri laitettua auton oven kiinnu kun Zayn on ihan auton vieressä ja he rupevat tappelemaan. Hetken kuluttua Tommi lyö Zaynia niin että hän kaatuu maahan.
“Zayn!” huudan ja yritän saada ovea auki mutta se on lukossa.
Kyyneleet valuvat silmistäni kun Tommi hyppää kyytiin ja ajaa pois.
Viimeisenä näen kun Zayn yrittää nousta ylös ja lähteä perään mutta se on jo liian myöhäistä.
Kiedon käteni jalkojeni ympärille ja rupesin muistelemaan kaikkea mitä olin kokenut Zaynin kanssa tänä lyhyenä aikana ja Elenaa ja kaikkea.
“No sano nyt jotain,“ Tommi sanoi kun olimme ajaneet hetken.
En vastannut hänelle.
Hetken kuluttua hän jatkoi.
“On tääkki ollu reissu. Ensin pitää seurata teitä Lontooseen. Sit vaania keikkabussin luona ja vähän kaikkialla muuallakin. Tiiätsä ilman niitä tää ois ollu paljon helpompaa…”
“Hetkinen?” huudahdin kesken lauseen kun palaset loksahti kohdalleen.
“Se oli sä joka otti ne kuvat sieltä keikkabussista ja kerroit sille lehelle!”
“No mä tarvitsin rahaa. Ei kai sitä nyt ilman ruokaa voi elää,” hän vastasi takas.
Hän jatkoi kertomista mutta minua ei kiinnostanut vaan jatkoin raikkaitten ihmisten muistamista.
Kun olimme ajaneet noin 20 minuuttia alkoi kuulua poliisiauton ääni.
Katsoin takaikkunasta ja näin poliisiautot kaukana takanamme.
Kuulin Tommin mutisevan jotain ja hän kiihdytti vauhtia.
“Hei hidasta vähän! Sä tapat meijät kummatkin tätä vauhtia!” huusin mutta Tommi ei kuunnellut.
Poliisit olivat silti takanamme vaikka menimme kovaa ja rukoilin tuolissani ettemme törmäisi mihinkään.
Tuntui kuin olisimme ajaneet kuinka kauan kun yhtäkkiä Tommi rupesi huutamaan.
Seuraavat hetket menivät kuin hidastetusta elokuvasta.
Yhtäkkiä auto nykäisi kovaa joka johtui siitä kun Tommi painoi jarrua ja samalla kuului aivan järettömän kova pamaus ja auto rupesi pyörimään ympäri. En pysynyt laskuissa mukana monta kertaa mutta ainakin kaksi. Auto silti pysähtyi pysähtyi oikein päin ja sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa ja ympäsriltämme rupesi kuulumaan poliisiautojen ja ambulanssien ääniä.
Tunsin kun päätäni särki ja kun koskin otsaani siinä oli iso viilto. Siihen oli todennäköisesti lentänyt joku. Tommi ei liikkunut joten hänelle oli varmaan sattunut jotain.
Yritin avata turvavyöni ja monen yrityskerran jälkeen sain sen auki.
Nousin tuoliltani ja kun nousin jalkani eivät kantaneetkaan vaan lysähdin takaisin istuimelleni.
Ajajan ovi avattiin ja joku mies rupesi ottamaan Tommia pois autosta.
Minun olisi tehnyt mieli huutaa koska kipu oli vain kasvanut tässä ajassa.
Hetken kuluttua minun puoleinen ovi saatiin auki ja kaksi miestä alkoi varovasti minua nostamaan pois. Yhtäkkiä kuului huutoa jostai ja hetken päästä tutut kädet oli ympärilläni.
“Emma! Thank god you’re alright!” Zayn huudahti ja halasi minua ja suuteli hiuksiani.
Kun katsoin häntä, hänen huulestaan valui verta ja poskessa oli myös joitain ruhjeita.
“Zayn, you’re hurt,” sanoin.
“No they’re just little bruises,” hän vastasi ja halasi minua uudestaan.
“I was so worried,” hän sanoi vielä.
Hetken kuluttua yksi miehistä sanoi:
“Excuse me , but we have to take her to hospital to patch up that wound.”
“I’m comig with her,” Zayn sanoi.
Kun nousin seisomaan tasapainoni petti ja melkein kaaduin mutta Zayn sai minut kiinni.
“Let me help you,” hän sanoi ja nosti minut ja kantoi ambulanssiin.
Ambulanssista en muista paljoa mitään muuta kuin sen että Zayn piti koko matkan minut sylissään.
Taisin jossain vaiheessa mennä tajuttomaksi koska seuraavan kerran heräsin sairaalapedistä ja kaikki olivat huoneessa. Zayn, Elena, pojat, Eleanor ja Danielle.
“Finally! I was so worried!” Elena huudahti ja tuli luokseni ja halasi minua ja kaikki muut teki samoin.
“So what happend?” kysyin.
“When the police were chaseing you, they put spike strip on the road and the car tires burst and becouse your speed was so fast, I guess Tommi probably lost control of the car,” Liam selitti.
Kun sairaanhoitaja tuli huoneeseen hän ilmoitti että voisin lähteä heti sillä mitään vakavaa ei ollut tapahtunut. He sanoivat että minun pitäisi ottaa rauhallisesti pari seuraavaa päivää.
Kello oli jo kaksitoista illalla kun saavuimme poikien luokse. Olin siis nukkunut aika kauan sairaalassa, mutta silti minua väsytti jo nyt.
 Zayn vaati että hän kantaa minut sisälle sillä hän ei halunnut että rasitan itseäni.
Annoin melkein heti periksi sillä olin niin väsynyt.
Hän nukkui vieressäni senkin yön.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
En tiiä oliko hyvä, mutta toivottavasti! :D Ja kysyn tässä että haluisitteko ens osaan enemmän Zaynistä ja Emmasta vai Harrysta ja Elenasta? :)