Anything is possible! Chapter 9

Zayn

Heräsin keittiöstä tuleviin ääniin.
Kaikki muut oli jo herännyt paitsi minä ja Emma.
Käteni oli vieläkin Emman ympärillä ja hänen pää nojasi rintaani vasten.
Hänen hiuksensa oli tullut hänen naamansa eteen joten laitoin ne hänen korvansa taakse. Hän oli niin kaunis. Hän heräsi kosketukseen.
“Morning” ,sanoin.
“Morning” ,hän vastasi unisesti.
“Sorry for waking you up.”
“No problem”
Olimme vain hiljaa ja katsoimme toisiamme.
Tuli samanlainen hetki kun olimme kaupassa. Vein kasvoni lähemmäs hänen kasvojaan ja juuri kuin huulemme oli koskettamassa toisiaan -
“Get a room!” kuului ovelta.
Se oli Louis. Kun hän oli sanonut sen, hän lähti hihittäen pois.
“Perfect…” sanoin.
Makasimme vielä hetken kunnes Emma nousi ja sanoi:
“I’m hungry. Shall we go to breakfast?”
“Yeah, sure” ,vastasin.
Kaikki oli keittiössä ja ilmeisesti Louis oli kertonut kaikille mitä näki koska heidän kasvoillaan oli ilkikurinen hymy.
“So, what we have for breakfast?” kysyin.
“Elena made the best pancakes in the world” Harry sanoi.
“You haven’t made them for ages” ,Emma sanoi ja meni Elenan vireen istumaan, ja rupesi heti syömään.
Itse menin Niallin viereen joten olin Emmaa vastapäätä.
Juttelimme ja jossain vaiheessa Liam sanoi: “It’s a pity that you have to leave so soon..”
Silloin Elena ja Emma kääntyivät katsomaan toisiaan.
“Shit…!” Elena huudahti.
“What?” Harry kysyi.
He rupesi puhumaan jotain suomeksi mitä me muut emme älynneet ja katsoimme vaan toisiamme ihmeissään. Hetken päästä Emma lähti jonnekin ja tuli takaisin puhelimensa kanssa.
“What happened?” kysyin.
“Well, when we came here, we were supposed be here for two weeks, but then our friend had to leave to Finland and we forgot to change the tickets earlier and we have our hotel room just for one week and if we don’t get the tickets earlier we won’t have a place where we can sleep and I’m sure that it’s too late to change them..” Elena sanoi hieman hysteerisesti.
“Hey, you can stay here, in our place?” Harry ehdotti ja katsoi meitä kysyvästi.
“Yeah, definitely!” sanoin.
Kaikki pojat oli samaa mieltä.
“Your sure..?” Elena kysyi.
“Of course!” me kaikki sanoimme.
“What you think Emma?” Elena kysyi mutta hän ei vastannut.
Hän vain katsoi kännykkäänsä ja hän näytti pelästyneeltä.
“You’re ok, Emma?” kysyin. Silloin hänen puhelimensa tippui hänen kädestään pöydälle ja hän lähti juosten yläkertaan.
Otin hänen kännykkänsä ja katsoin mikä oli säikäyttänyt hänet noin kovasti.
Hänelle oli tullut viesti, mutta en ymmärtänyt mitään koska se oli kirjoitettu suomeksi.
“What does it say?” kysyin Elenalta ja näytin hänelle puhelinta.
Kun hän oli lukenut sen hänenkin ilme muuttui vakavaksi.
“I know where you are. I have missed you. Hopefully see you soon. -T” Elena sanoi.
“T? who’s T?” kysyin ihmeissään.
Elena oli muuttunut tosi huolestuneen näköiseksi.
“He’s- he’s Emma's ex” ,Elena sanoi.
Jätin puhelimen pöydälle ja lähdin Emman perään yläkertaan.

Emma

‘Mä tiiän missä oot. Mulla on ollu sua ikävä. Toivottavasti nähdään pian! -T’
Katsoin vaan tuota tekstiä pitkän aikaa ja luin sen uudestaan ja uudestaan.
Menin paniikkiin. Tämä ei voi alkaa taas.
“Your ok, Emma?” kuulin Zaynin sanovan.
Puhelin tippui kädestäni ja kyyneleet alkoi polttaa silmissäni.
En halunnut että muut näkevät minut tässä tilassa joten lähdin juoksemaan.
En tiennyt minne olin menossa mutta jossain vaiheessa päädyin vessaan.
Laitoin oven lukkoon ja silloin en kestänyt enää vaan kyyneleet alkoi valua silmistäni ja lysähdin lattialle istumaan.
Kun olin hetken istunut siellä oven takaa kuului:
“Emma?”
Se oli Zayn.
“You’re ok?”
“Go away” sanoin. En halunnut hänen näkevän minua tässä tilassa.
“Please, open the door” ,Zayn sanoi.
En vastannut mitään. “Please, Emma.”
Joutuisin kutenkin kertomaan jossain vaiheessa Zaynille, joten avasin oven.
Kun Zayn näki että itkin, hän tuli luokseni ja halasi minua.
En tiedä miten kauan itkin Zaynin halauksessa, mutta kun hänen paitaansa alkoi tulla märkä läntti kyyneleistäni joten vetäydyin pois.
“Come” ,Zayn sanoi ja otti kädestäni kiinni. Hän vei minut hänen huoneeseensa.
Istuin hänen sängylleen ja hän istui viereeni.
“Someday I have to tell you this, so do you wanna know what happened?” kysyin.
Zayn vaan nyökkäsi joten aloitin.
“Well.. I met this boy, Tommi, in grocery store. He worked here.
I was fifteen and he was seventeen, almoust eighteen and it was his summer job.
He was so lovely and I don’t know what happened to him, but once when we were at his place watching movies and I fell asleep. I woke up when someone began to take of my clothes and he…. he- raped me.
I was just fifteen-years-old and I wasn’t ready for that…”
Kyyneleet alkoi taas valua silmistäni ja Zayn laittoi kätensä ympärilleni ja lohdutti.
Hetken päästä jatkoin.
“Of course I tried to stop him but he was too strong..
When he was done I was in panic and I sneaked out of the house when he fell asleep. I didn’t get pregnant ’cos I had pilss.
I didn’t tell anybody about that. Even not to Elena, ‘couse I was so afraid.
Same time my mom and dad started to fight, and every night I had to hear them screaming to each other and then, if you haven’t notice that yet, but I started to cut myself..”
Zayn otti vasemman käteni käteensä jossa arvet olivat ja katsoi sitä.
“I noticed it at the tour bus” ,Zayn sanoi hiljaa.
“Well, it wasn’t the hole story” ,jatkoin hetken päästä.
“Week later I started to get messages from Tommi and he send something like:
‘I’ve missed you.’ and
‘Where are you. I definitely want to see you again.’
I didn’t answer them and I continued cuting and I was really depressed.
My mom and dad noticed that but I said that it was nothing.
Then my dad went away and they devorced later.
When my dad had left, Tommi came our house becouse I haven’t answer his messages. I opened the door and I was so afraid. He started to yell at me and we couldn’t get him out of our house with my mom, so we had to call the police and they get him and he was sent to prison for four years of rape and trespass.
After that I started to get nightmares.
It was so horrible time and now that nightmare came again and that message..”
Silloin kyyneleet alkoi taas tulla ja Zayn halasi minua.
“He won’t ever touch you again” ,Zayn sanoi.
Olimme siinä vielä hetken kunnes olin itkenyt jo niin paljon että kyyneleitä ei enää tullut.
“Sorry about your shirt..” sanoin.
“Hey don’t worry about that” ,Zayn sanoi.
“You’re ready to go to downstares?”
“Yeah”
Lähdimme alakertaan ja kaikki oli olohuoneessa katsomassa telkkaria ja kaikki oli huolestuneen näköisiä. Selvästi Elena oli kertonut heille.
Täydellistä…
Kun tulimme olohuoneeseen kaikkien päät kääntyi ja he alkoivat kyselemään että olenko kunnossa.
“Yeah, I’m fine” ,sanoin, vaikka oikeasti en ollut.
Mitä jos hän onkin oikeasti löytänyt minut?
He kaikki tuli luokseni ja siitä muodostui ryhmähalaus.
 Silloin minulle tuli turvallinen olo.