Anything is possible! Chapter 6

Elena

Ilta oli ihana!
Jäimme Harryn kanssa juttelemaan puistoon ja kun huomasimme että kello oli jo aika paljon lähdimme takasin areenalle päin.
Kaikki muut olivat jo keikkabussissa kun tulimme sinne.
“Finally you got here! Now shall we watch that movie?” Niall huusi kun tulimme sisään.
“What movie?” kysyin.
“We have two options. One Missed Call or Angus, Thongs and Perfect Snogging” ,Liam sanoi. “So, who wants to see One Missed Call?"
“NO NO!” huudahdin ennen kuin kukaan kerkesi sanoa mitään. “If we gonna vote, probably One Missed Call wins ’couse I’m sure that all of you will vote that rather than the other except me and Emma!”
“Yeah! Elena is right! I hate horror movies” ,Emma sanoi.
“Me too..” sanoin.
“Hey, I will protect you” ,sanoi Harry minulle.
“And I will protect you” ,sanoi Zayn joka siirtyi Emman viereen ja laittoi kätensä hänen ympärilleen suojelevasti.
Heillä taisi mennä nyt hyvin.

Elokuva oli kamala!
Tai oikeastaan en edes tiedä koska en katsonut sitä juuri ollenkaan, mutta totta kai juuri silloin kuin katsoin televisio ruutuun jotain kamalaa tapahtui juuri silloin ja rupesin kiljumaan ja kaikki nauroi minulle.
Emma kiljui aluksi myös, mutta sitten hän nukahti.
En älyä sitä, mutta hänellä on tosi hyvät unen lahjat. Hän pystyisi nukahtamaan missä vain!
Kun elokuva loppui Zayn ja Niallkin oli nukahtanut.
“Look how cute they look together” ,Louis sanoi ja osoitti Emmaa ja Zaynia.
Olin samaa mieltä. Emman jalat oli Zaynin sylissä ja hänen pää nojasi Zaynin olkapäähän, ja Zaynin käsi oli Emman ympärillä ja hänen päänsä oli hänen päätään vasten.
“But I’m gonna go to sleep now! Good night” ,sanoi Louis.
Laitoin pääni Harryn olkapäälle. En ollut edes huomannut kuinka väsynyt olin.
Nukahdin melkein heti.

Heräsin siihen kun kuulin tömähdyksen.
“Shit….” kuulin jonkun sanovan.
Katsoin tarkemmin ja näin että Emma oli kaatunut.
“Emma, ooksää ok?”, kysyin.
Hän ei vastannut vaan nousi pystyyn ja lähti bussin ovea kohti.
Hän painoi ovenavausnappia mutta ovi ei auennut.
“Saatana…” kuulin hänen sanovan.
“Emma, mitä sä teet?” kysyin ihmeissäni.
Hän alkoi hakata ovenavausnappulaa, ja kun katulampun valo osui hänen naamaansa, huomasin että hän itki. Pojatkin alkoi herätä tähän.
“Aukea!” hän sanoi ja hakkasi samalla nappulaa.
Yhtäkkiä ovi aukesi ja hän juoksi ulos.
“Emma!” huusin ja lähdin hänen peräänsä.
Ennen kuin ehdin bussista ulos Harry sanoi: “What happened?”
“I call you” ,huusin bussiin ja lähdin Emman perään.

Emma

Istuimme Tommin kanssa sohvalla. Katsoimme elokuvaa ja söimme samalla popcornia. “Mua väsyttää ihan hullusti, mä saatan nukahtaa millä hetkellä hyvänsä” ,sanoin vähän elokuvan puolenvälin jälkeen. “Ei se mitään, nuku vaan” , sanoi Tommi. Ei aikaakaan kun nukahdin.

Heräsin siihen kun minulta alettiin kiskoa paitaa päältä. “Mitä sä teet?” , kysyin Tommilta. “ rauhoitu ja tee olos mukavaks”, hän vastasi. “No vähän vaikee rauhottua” , sanoin. Sitten hän alkoi ottaa housujani pois. “Hei lopeta!” huusin hätääntyneesti ja juoksin sängyltä pois ovea kohti, mutta Tommi oli nopeampi ja sai kädestäni kiinni ja kiskaisi minut takaisin sängylle ja jatkoi vaatteitteni riisumista. “Hei Tommi lopeta!!” huusin. Yritin päästä irti hänen otteestaan kunnes yhtäkkiä kuului kauhea läpsäys ja poskeani rupesi kuuhottamaan ja hetken päästä sattumaan. Nostin refleksistä käden poskelleni.
Hän rupesi jatkamaan. “Lopeta!” huusin. Mutta hän jatkoi ja jatkoi ja jatkoi…..

Heräsin hätkähtäen.
Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa.
Kyyneleet alkoi virrata silmistäni, kun muistin tuon unen.
Se yö oli kamala.
Luulin että se olisi jo takana päin, mutta ei. En voinut olla enää paikallani.
Minun oli päästävä pois täältä.
Nousin ylös ja lähdin bussin ovea kohti, mutta yhtäkkiä kaaduin.
Olin kompastunut johonkin.
“Shit…” Se sattui hieman mutta en välittänyt.
“Emma, ooksää ok?” kuulin Elenan sanovan. En vastannut.
Nousin ylös ja lähdin ovea kohti.
Kun olin ovella painoin ovenavausnappia mutta se ei auennut, joten painoin uudestaan mutta se ei vieläkään auennut.
“Saatana…” sanoin turhautuneena ja aloin rampata nappulaa.
“Emma, mitä sä teet?” Elena sanoin, mutta en välittänyt.
Kuulin että muutkin olivat alkanut heräämään. En halunnut että he näkevät minut tässä tilassa joten halusin äkkiä pois täältä.
“Aukea!” huusin ja kuin käskystä ovi aukesi.
Juoksin äkkiä ulos.
Kuulin vielä kun Elena huusi: “Emma!”
Juoksin niin kovaa kun pääsin tietämättä minne olin menossa.
Elena alkoi saamaan minua kiinni. Hän oli aina ollut parempi urheilussa kuin minä.
Vihdoin hän sai minut kiinni ja hän sai kädestäni kiinni.
“Emma! Pysähy!” hän sanoi. “Mitä tapahtu?”
Jalkani ei enää kantaneet vaan kaaduin maahan.
En pystynyt pitämään sitä enää sisälläni vaan kyyneleet alkoi virtaamaan vieläkin enemmän .
Elena tuli vierelleni ja kietoi kätensä ympärilleni.
“Mä - mä luulin et se ois jo ohi. Siis- painajaiset” ,sain juuri ja juuri sanottua.
“Shh.. Ei mitään hätää. Se ei pääse enää koskaa sun lähelle.” Elena yritti rauhoitella minua.
En ollut nähnyt painajaisia melkein vuoteen. Painajaiseni oli aina ollut tuo sama.
Paitani hiha oli noussut hieman ylemmäs joten näin ranteeni.
Siinä oli tiheästi viiltoja jotka oli jo haalentunut niin että niitä tuskin enää näki. Kosketin sormellani niitä.
Kun Elena näki sen hän otti käteni pois ja laittoi hihani takaisin ranteeni päälle.
“Älä kato niitä. Ne vaan tuo pahat muistot takas” , hän sanoi. “Mä soitan Harrylle nii se voi tulla hakee ja vie meijät hotellille.”
En pannut vastaan. Kyyneleet vieläkin valui silmistäni.
“Hey, it’s me. Can you come pick us up and drive us to hotel? We’re in the park where we were earlier”, Elena sanoi puhelimeen.
“Harry on kohta täällä. Ei mitään hätää”, hän rauhoitteli.
Ei mennyt kauaan kun Harry tuli.
Hän ajoi meidät hotellille.
Kun olimme päässeet huoneeseemme Elena sanoi: “Nyt koitat nukkua. Mä oon tässä sun vieressä.”
En pannut vastaan vaikka kuinka vastahakoiselta se tuntui.
Yllättävää kyllä, sain melkein heti unta, enkä nähnyt enää painajaista.