sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Anything is possible! Chapter 4

Zayn
“All right! What was that?” Louis kysyi, kun olimme päässeet takahuoneelle nimmareitten jaon jälkeen. “What?” kysyin. Tiesin kyllä hyvin mitä hän tarkoitti.
“Hey come on! You can’t claim that you didn’t get overwhelmed when you saw Emma!” Harry sanoi kiusoitellen.
“Yep! We saw that. You could stare each others for ages if there wouldn’t have been so much people,” Niall jatkoi.
“Hey, guys! Stop teasing at me! All righ, I admit it, She’s the most beautiful girl I have seen for a while,” sanoin.
Liam tuli luokseni ja pisti käden hartioilleni ja sanoi:
“Aww, I can imagine you two together, walking on the streets…”
“Hey! I Don’t even know her yet,” sanoin hieman naurahtaen.
“Yet!” Louis huudahti. “Hey, it was love at first sight!”
“I hope so,” sanoin kuiskaten.
Olin varma että muut kuulivat sen.


Elena (keskiviikko)
“Emma… Emma!” huudahdin.
“Voi ei! Teiksmä sen taas?” Emma kysyi.
Aina jos Emmalle on tapahtunut jotain, tai hänellä muuten vaan on sellainen päivä, hän alkaa kuvitella asioita ja lopulta hän on uppoutunut ajatuksiinsa niin että juuri ja juuri kuulee mitä toinen sanoi.
Naurahdin hieman ja sanoin “Joo, sitä mä vaan että eiköhän meijän pitäis lähtee, kello on jo kohta neljä ja neljältähän meijän piti siellä olla.”
Kun olimme olleet jo valmiita aikaisin, emmekä jaksaneet enää istua hotellilla, päätimme lähteä kahville.
“Joo lähetään vaan.” Emma sanoi, ja joi loput kahvistaan.
Areena oli aika lähellä, joten pääsimme sinne 5 minuutissa.
Kaivoimme backstage liput laukustamme ja laitoimme ne kaulaan ennen kuin pääsimme takaovelle.
Ovella oli vartija, joka tarkasti lippumme ja päästi meidät sisään.
Saavuimme isoon aulaan, jossa ei ollut ketään.
“Miks takaoven sisäänkäynnillä pitää olla näin iso aula?” Emma sanoi.
Se oli totta. Sieltä lähti neljä eri käytävää ja vielä rappuset ylös.
“No joo, vois olla ees jotkut opasteet.” sanoin.
Yhdestä käytävästä alkoi kuulua puhetta.
Hetken päästä sieltä tuli tyttö, vähän yli kaksikymppinen, joka puhui handsfreehensä.
Hän oli selvästi joku keikan järjestäjistä. Kun hän saapui luoksemme hän sanoi:
“Hey! Can I help you?”
“Yes, we’re trying to find One Direction’s backstage,” sanoin.
“Ok, just walk up the stairs and then down the aisle so you can find the door,” hän sanoi.
“Okey, thanks!”
Lähdimme rappusia ylös ja löysimme oven helposti, sillä se oli auki ja Louis oli siellä.
“Hi girls!” hän huudahti kun näki meidät. “Come on in!”
Huone oli kivan kotoisa, siellä oli sohvat ja yhdellä pöydällä oli paljon kaikkea syötävää.
Niall oli huoneen toisessa päässä juttelemassa joillekin, mutta muuten muita poikia ei näkynyt.
“Hello! Where’s the other ones?” kysyin.
“So I’m not good enough you guys?” Louis sanoi. “Haha, joke! Well Niall is right there and the other ones is still in the interview, but there’re coming soon! But make yourself comfortable and sit down! You can take food how much you like.”
“Thanks,” sanoimme Emman kanssa, ja istuuduimme Louisia vastapäätä olevalle sohvalle.
“Well I heard that you’re from Finland!”
“Yep!” sanoin.
“Well that’s Cool! We’re planned to come there, but still don’t know when.”
“Cool,” sanoin.
“Yeah, that’s why we came here to watch you’re concert,” sanoi Emma.
“Well that’s good!” Louis sanoi.
Silloin Harry, Liam ja Zayn tuli ovesta sisään, ja kun Harry käänsi katseensa minuun hänen naamalleen tuli tuo tuttu ihana hymy, ja tuntui kun perhoset vatsassani alkoi lentää.
“Hi Elena!” hän huudahti.
“Hi,” sanoin iloisesti takaisin.
Hän istuutui sohvalle vierelleni.
“Hi girls!” Liam huikkasi myös, ja hän ja Zayn istuutui viereiselle sohvalle.

Emma
Kun Zayn astui ovesta sisään, minulle tuli tuo sama tunne kuin eilenkin.
Hän istuutui viereiselle sohvalle ja hymyili hieman minulle.
“Hi,” sanoin hänelle.
“Hi,” hän vastasi vieläkin hymyillen.
Melkein heti kun pojat olivat tulleet,  joku keikan järjestäjistä tuli sanomaan että soundcheck alkaa.
Minua ärsytti kun en sanonut muuta Zaynille, mutta menen aina lukkoon tai en vain keksi mitään sanottavaa kun tapaan uusia ihmisiä.
Olenkin siitä hieman kateellinen Elenalle, kun hän tietää aina mitä sanoa tilanteessa kuin tilanteessa.
Menimme Elenan kanssa  katsomoon.
Lava oli todella iso!
Olen aina halunnut päästä itsekin esiintymään noin isolle lavalle.
Minun haaveenani on aina ollut että minusta tulisi laulaja tai näyttelijä.
No laulajaa minusta ei ainakaan koskaan tulisi sillä ääneni nyt on mikä on ja olen aina halunnut päästä näyttelemään elokuvaan!
Ensin he testasivat että kaikkien mikit toimii, ja sen jälkeen pojat alkoivat laulaa.
He lauloivat what makes you beautifulin, ja olen aivan varma että Zayn katsoi minua koko ajan kun oli hänen soolonsa!
Tämä oli kuin yksityinen keikka meille, tosin vain yhden laulun mittainen.
Soundcheckin jälkeen menimme takaisin backstagelle.
Harry ja Elena menivät huoneen perälle olevalle sohvalle.
Ajattelin mennä hakemaan hieman sipsejä sivupöydältä.
Hetken päästä kuulin takaani tutun ääneen:
“Hi, again,” Käännyin ja se oli Zayn.
“Hi,” vastasin ja hymyilin hieman.
Katsoimme toisiamme hetken, kunnes Zayn rikkoi hiljaisuuden:
“Well, you got my note?”
“Yes! I guess i have to say thank you,” vastasin.
 Zayn katsoi minua hieman hämmentyneenä ja sanoi:
“For what?”
Hämmennyin hieman itsekin, kun hän ei älynnyt, ja vastasin:
“For calling me beautiful.”
“Ou,” hän sanoi.
Käännyin ympäri ottaakseni vielä jotain syötävää, ja Zayn tuli vierelleni
“Well, what you think about London?” Hän kysyi.
“I love it! I always wanted to come here, and finally I got here,” vastasin.
Menimme takasin sohville istumaan.
Kun Zayn istuutui viereeni, olkapäämme hipaisivat hieman toisiaan, ja tuntui kuin pieni sähkövirta olisi mennyt olkapääni läpi. Katseemme kohtasi taas, mutta käänsin katseeni.
Juttelimme vielä hieman Lontoosta ja hieman Suomestakin, kunnes yhtäkkiä tuli kiusallinen hiljaisuus.
Juuri tämä asia on ärsyttävintä, kun en koskaan keksi mitään mitä sanoa, ja kuulemma Zayn on ujoin pojista, että sekään ei auttanut tilannetta.
Hetken päästä kuitenkin joku nainen, varmaankin stylisti tuli sanomaa Zaynille että hänen pitäisi mennä valmistautumaan.
“I guess I have to go,” Zayn sanoi minulle.
“Ok,” sanoin ja hymyilin vielä hänelle.
Heti kun hän oli lähtenyt, Elena tuli luokseni.
Näköjään Harrynkin piti mennä valmistautumaan.
“Harry on niin ihana! Me oltaisi voitu puhuu vaikka huomiseen asti, ja vaikka pitempää!” Elena sanoi aivan innoissaan.
Hymyilin hänelle hieman. Elenan ilme vähän muuttui ja hän kysyi:
“Hei, onks kaikki ok?”
“Joo ei mulla mitään,” sanoin.
“Hei mä tunnen sut. Varmasti on jotain. Kerro vaa!”
“Okei, no mä en älyy miks mä oon tällänne! Mä en keksi mitään sanottavaa Zaynin seurassa. Mun pää vaan lyö tyhjää,” sanoin hieman suruissani.
“No hei, kyllä se siitä! Kuhan rupeatte enemmän juttelee ja tunnette toisenne paremmi, nii sitte voin vannoo että sinut tuntien et saa suutas kiinni millää,” hän vastasi.
Hymyilin hieman.
“No toivottavasti, mut hei! Ei siitä sen enempää. Mistäs te Harryn kaa juttelitte?” Elena rupesi selittämään viimeisen 15 minuutin tapahtumat aivan pikku tarkasti, ja kuuntelin häntä ja kommentoin joissain hyvissä väleissä.
Sain hieman myös joitain aiheita, mistä voisin puhua Zaynin kanssa seuraavan kerran.
Kun pojat oli valmiita, kello oli varttia vaille kuusi, ja he menisivät lavalle kuudelta.
Lämppääjä bändi oli jo lavalla.
Sama tyttö jonka näimme kun tulimme areenalle johdatti meidät lavan taakse.
Tyttö tuli minun ja Elenan luokse ja asoitti ovea ja sanoi:
“When the lads go on stage, you can go watch them to VIP seating, behind the door.”
Sitten nainen lähti pois. Silloin lämppääjä lopetti, ja tuli lavan taakse.
“Your turn,” sanoi bändin laulaja pojille.
Kuului vain kun yleisö kiljui kovaa ja huusi One Directionia.
Hetken päästä Na Na Na:n alku soitto alkoi, ja ensimmäisenä Liam meni lavalle.
 Ennen kertosäettä kun muut pojat menevät lavalle Zayn katsoi minuun ja sanoi:
“Wish me luck,” ja juoksi lavalle.





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vihdoin! :D Ja tästä tuli vähän pitempi ku edellisistä! :) enjoy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti