Anything is possible! Chapter 3

Tiistai (Emma)

Olimme vain koko yön puhuneet siitä kun Elena tapasi Harryn ja kaikesta muusta mahdollisesta.
Heräsimme joskus kymmenen aikaan, ja puolen päivän aikoihin kun olimme hotellihuoneessa ihmettelimme kun joku koputti oveemme.
Menimme avaamaan ja siellä oli joku hotellin työntekijä jolla oli kirjekuori kädessä.
Hän antoi kirjekuoren meille, ja sanoi että se oli tullut tänä aamuna.
Kun avasimme sen siellä oli kaksi backstage passia keskiviikon keikalle.
Olimme aivan innoissamme!
Olimme suunnitelleet menevämme tänään One directionin nimmareitten jakoon, ja päätimme silti mennä, vaikka saisimme nimmarit keskiviikkonakin.


Seisoimme kauppakeskuksen edessä ja se oli aivan täynnä ihmisiä.
Menimme sisälle ja siellä  oli ainakin kymmenen kertaa enemmän ihmisiä.
Iloinen puheensorina kuului kaikkialta.
“Okei. Meillä voi vähän kestää ennen ku päästään poikien luo,” sanoin.
“No joo!” Elena sanoi. “No ei kai tässä muu auta ku mennä jonon perälle.”
Kaikki oli aivan fiiliksissä.
Jostain kuului kun jotkut lauloi what makes you beautifulia.
Jokainen halusi nähdä edes vilauksen pojista.
En voi väittää että itse en olisi todella innoissani!
Yhtäkkiä alkoi kauhea kiljunta. “Pojat tais tulla!” huusi Elena kiljunnan läpi hymyillen.
Olimme sen verran kaukana että emme nähneet heitä vielä.
Mitenköhän kauan tässä menee? Kun katsoin taaksemme, siellä oli suurin piirtein saman verran ihmisiä kuin edessämme.

Jono kulki itse asiassa aika nopeasti.
Faneilla ei ole kauaa aikaa jutella pojille, koska turvamiehet työntää heitä eteenpäin, jotta kaikki ehtii nähdä heidät.
Enää ei ole montaa jäljellä ennen kuin on meidän vuoro.
Ensin näin Harryn. Hän oli ensimmäisenä. Seuraavana oli Louis, sitten Liam, Niall ja Zayn.
Mielestäni Zayn on ollut aina parhaimman näköinen, ja nyt kun näin hänet luonnossa, hän on vielä paremman näköinen!
Palasin todellisuuteen kun Elena veti kädestäni.
Oli meidän vuoro! Huomasin vasta nyt kuinka hermostunut olin.
Elena meni edeltä, ja kun Harry käänsi päänsä meihin päin hän huudahti:
“Hi Elena!” hymyillen, suupielet korvissa.
Tässä vaiheessa kaikkien poikien päät kääntyi meihin päin.
“It’s really nice to see you again!” Harry jatkoi.
“Actually he’s really glad to see you”  Louis huudahti.
Harry katsoi Louisia murhaavasti, ja kääntyi meihin päin.
“But anyway! You must be Emma!” Hän sanoi minulle.
“Yes, I am.” sanoin hieman hymyillen.
Harry otti kirjamme signeerattavaksi. “Well, why you bother to come here ‘couse you would get our autographs tommorrow without queuing?” Harry kysyi.
“Well, this is on my to-do-list too!” Elena sanoi naurahtaen.
“Oh…Okey!” sanoi Harry naurahtaen.
Hän otti minun kirjani ja signeerasi sen.
“Thanks” sanoin. “You’re welcome,” Harry sanoi.
Elena oli jo Liamin kohdalla kun Harry huusi vielä hänelle:
“Elena! Can’t wait tommorrow!”
“Yeah! See you then!” Elena sanoi takaisin hymyillen.
Kun Louis sai kirjoitettua nimmarinsa hän sanoi: “See you later Gorgeous!”
“See ya!” sanoin naurahtaen takaisin.
Miten minusta tuli näin tollo! Hihittelen ja nauran vaan kaikelle.
Nyt Liam sai kirjoitettua nimmarinsa ja sanoi: “There you go!”
Elena oli jo saanut kaikilta pojilta nimmarit kun menin Niallin kohdalle.
 Hän kirjoitti nimmarinsa nopeasti ja antoi kirjani Zaynille.
Kun katsoin häneen, hän katsoi myös minua ja hymyili hieman. Jalkani meinasi pettää alta!
Hän kirjoitti nimmarinsa, ja siinä kesti jostakin syystä kauemmin kuin tavallisesti.
Ah, hän oli niin hyvännäköinen! Ajatukseni alkoi taas laukata, ja havahduin todellisuuteen vasta kun kuulin hänen äänensä:
“Here you are!” Hän ojensi kirjani hymyillen, ja kun otin sen vastaan kätemme hipaisi toisiaan.
Sydämmeni pysähtyi hetkeksi. Katsoin häneen ja hänkin katsoi minuun.
Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.
Tunsin kun joku työnsi minua eteenpäin.
Havahduin ja katsoin sivulle, ja huomasin että olin jonontukkeena.
Käännähdin vielä Zaynin puoleen ja hymyilin vielä hänelle ennen kuin lähdin.
TYHMÄ! Olisitsä voinu sanoo vaikka: “Bye!” tai “See you tommorrow!”, ajattelin.
Kun olin Elenan luona, käännyimme vielä poikiin päin, ja he vilkutti meille hyvästiksi, ja vilkutimme takaisin. Zaynin ja minun katseeni kohtasi vielä viimeisen kerran.
Menimme ulos kauppakeskuksesta ja vähän kauempana katsoimme nimmareita.
Kun avasin kirjankannen siellä oli lappu jossa luki:
You’re beautiful! Never stop smiling. See you tommorrow!  Zayn Xx